Mustarastas – Kuva Esa Mälkönen
Selvästi normaalia kylmempi, talvinen kuukausi. Maa sai lumipeitteen ja on ensimmäinen kerta vuoden 2010 jälkeen, kun kaikilla Ilmatieteenlaitoksen havaintoasemilla oli lunta marras-joulukuun vaihteessa. Etelä-Espoossa lumen syvyys oli kuun vaihteessa 11 cm.
Tuomas ja Tommi laittoivat ruokinnan pystyyn. Se keräsi heti lintuja, enimmäkseen tiaisia ja mustarastaita. Myös käpytikka on viihtynyt ruokinnalla, hakkasi puita ja aina välillä kävi naputtamassa talipalloja. Aluksi punatulkut vain huikkailivat puissa, mutta lumen tultua tulivat ruokinnalle. Orava tietenkin löysi ruokinnan, mutta tyytyi keräämään maahan pudonneita siemeniä. Ruokintamökkien metalliset tolpat estävät kiipeilyn ja puista taitaa olla liian pitkä matka hyppiä.
Kasvit saivat lumikoristeet: maitohorsma sai lumiset kiharat ja takiaiset lumihatut.
Esa Mälkönen havainnoi:
Metsikön talviruokintapaikalla käyvät tutut lajit. Tiaisista selvästi yleisin on talitiainen, sitten sinitiainen ja kolmantena kuusitiainen. Oikean metsän lajeja, hömötiaista tai töyhtötiaista ei ole enää vuosiin näkynyt, metsikkö on liian urbaanissa ympäristössä eikä kunnon viherkäytävää isompiin metsiin ole.
Mustarastaita on paljon, liki kaikki ovat mustanpuhuvia koiraita. Punatulkku ja viherpeippo ovat säännöllisiä kävijöitä, samoin käpytikka. Harvinaisempia on silloin tällöin pistäytyvä kanahaukka. Oravia on pari, joista toisen tunnistaa helposti, sillä sen oikea silmä on lähes ummessa. Mihin lie loukannut, mutta ei se näytä vauhdikkaita hyppäämisiä puusta puuhun haittaavan.
Paul Stevens’in kokemuksia:
Marraskuu oli kylmä, jopa 3,5 astetta kylmempi kuin vertailukaudessa 1991–2020. Suomenojan altaat alkoivat jäätyä jo kuun keskivaiheessa. Loppukuussa noin 10 cm lumikerros peitti altaat ja ympäröivän maata.
Talviruokinta aloitettiin marraskuussa. Käydessäni katsomassa minkälainen meininki oli ruokinnalla, sain heti alussa kivan yllätyksen. Näin nopea liikettä isossa puunjuurakossa. Ensin luulin sen oleva metsämyyrä. Olin väärässä. Vikkelä eläin pysyessään hetkeksi paikalla huomasin sen olevan lumikko. Silloin olin kiitollinen, että kamerani tarkennus oli nopea. Sain elämäni ensimmäisen kuva lumikosta ja vieläpä talviasussa. Puunjuurakon suojasta lumikko tärkkäili lumista maastoa. Sillä oli nälkä ja se etsi kovasti myyräpaistia. Hetkessä se hävisi, pomppasi esiin, hävisi taas. Seuraavaksi se ilmestyi vähän kauempana lumisien oksien keskeltä. Sieltä se lähti metsästämään myyriä.
Linnuista tavalliset lajit ahmivat siemeniä ahkerästi. Mustarastaat hotkivat siemeniä jokaisesta talosta, kun taas kuusitiaiset, talitiaiset ja sinitiaiset söivät rasvapötköistä ja taloista. Myös pari viherpeippoa tuli syömään maasta.
Koosti: Jukka Ranta – Seuraava raportti 1.1.24
-
- Mustarastas – Kuva Esa Mälkönen
-
- Mustarastas – Kuva Paul Stevens
-
- Ruokinnan vartija – Kuva Jukka Ranta
-
- Kuusitiainen – Kuva Esa Mälkönen
-
- Kuusitiainen – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Kuusitiainen – Kuva Paul Stevens
-
- Talitiainen – Kuva Esa Mälkönen
-
- Talitiainen – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Talitiainen – Kuva Paul Stevens
-
- Talitiainen tutkii – Kuva Jukka Ranta
-
- Sinitiainen – Kuva Esa Mälkönen
-
- Sinitiainen – Kuva Paul Stevens
-
- Viherpeippo – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Viherpeippo naaras – Kuva Esa Mälkönen
-
- Viherpeippo – Kuva Paul Stevens
-
- Käpytikka – Kuva Esa Mälkönen
-
- Käpytikka – Kuva Jukka Ranta
-
- Punatulkku – kuva Mehmet Cadiroglu
-
- Punatulkku siemenhaussa – Kuva Esa Mälkönen
-
- Orava ruokinnalla – Kuva Jukka Ranta
-
- Silmävaurioinen orava – Kuva Esa Mälkönen
-
- Lumikko – Kuva Paul Stevens
-
- Lumihuppu – Kuva Paul Stevens
-
- Lumiset kiharat – Kuva Jukka Ranta
-
- Jääkuviot – Kuva Paul Stevens
-
- Kaakonkulma – Kuva Jukka Ranta
-
- Allas – Kuva Jukka Ranta
