Kuva: Janne Haapa-aho, niittykirvinen altaan jäällä.
Viikon kaksi lumisateista päivää seisauttivat lintumuuton. Puro ja merisula pysyivät kuitenkin auki, sula laajenikin, mutta itse allas ei vielä sulanut. Merisulan vesilintujen joukossa uiskentelee erikoinen hanhi, joka on mitä ilmeisimmin merihanhen ja kanadanhanhen risteymä.
Tuomas Heinonen kertoi, että Suomenojalla liikkuu pitkästä aikaa todistetusti näätä. Edelliset havainnot ovat vuosien takaa, mikä ei tarkoita, ettei näätä olisi ollut läsnä muinakin vuosina. Näätä on pääosin yöaikaan liikkuva kaunis metsien pienpeto, joka ei hakeudu märkiin kaislikoihin, joten ruovikon lokeille ja muille siellä pesiville ei ole vaaraa. Yhdistyksen metsiköihin laittamat liito-oravan pöntöt ovat suuaukoltaan mitoitettu juuri sen kokoisiksi, ettei näätä mahdu. Telkänpönttöihin mahtuu.
Näin yhdistyksen jäsenet kertovat kuluneesta viikosta:
Jukka Ranta:
Kevät otti taka-askeleita. Pääsiäispäivänä tehdyn kevään lämpöennätyksen jälkeen tapahtui iso muutos. Tiistai-iltana alkoi sade, joka toi aluksi vettä 20 mm. Se muuttui yöllä lumisateeksi ja keskiviikko oli pyrypäivä. Lumeton maa sai Etelä-Espoossa 9 cm lunta. Perjantaina koettiin lumipyry uudestaan ja lumipeite oli sen jälkeen 14 cm. Viikonloppuna alkoi lämpiäminen ja vesisateet.
Talvisesta säästä huolimatta purossa oli laulujoutsen sekä kanadanhanhipari. Laulujoutsenpari on ollut alueella toista viikkoa ja on mielenkiintoista nähdä, odottavatko jään sulamista altaalla vai lähtevätkö muualle. Allas oli siis vielä täysin jäässä.
Edellisellä viikolla komeasti kukkineet leskenlehdet käpertyivät uudelleen nupulle. Osa hävisi kokonaan. Etelänruttojuuret näyttivät kaivautuneen esiin. Tarkempi tutkiminen kuitenkin herätti epäilyksen rusakoista (jäniksistä), jotka olisivat kaivaneet muutamat ruttojuuret esiin.
Tommi Heinonen:
Viikko oli säiden suhteen varsin vaihteleva samoin lintujen muuton suhteen. Viikkoon mahtui kaksi takatalven lumimyrskypäivää, jolloin linnut lähtivät etsimään suojaisempia paikkoja. Muutamat lokit kävivät ihmettelemässä altaan kahta uutta lauttaa, olisivatko ne soveliaita pesäpaikkoja. Nuottalahden sula kasvoi yllättävänkin nopeasti ja viikon loppupuolella sinne palasivat edellisen viikon linnut ja suuri parvi tukkasotkia.
Janne Haapa-aho:
Ruokinnalle on kerääntynyt muun muassa punarintoja, rautiaisia ja pajusirkkuja. Myös pari punakylkirastasta sekä muutama sepelkyyhkykin ovat löytäneet ruokinnalle.
Paul Stevens:
Keskiviikon lumipyryssä kanadanhanhipari uiskenteli purossa, sinisorsan koiras yritti sietää märkää lunta, ja pajusirkut saapuivat massoittain. Puron rannoilla liikkui ainakin 20 pajusirkkua. Merellä en nähnyt kovin pitkälle, vain telkkäparin ja isokoskelon, jotka tulivat riittävän lähelle laiturin päätä, tallentuivat muistikortille.
Mehmet Cadiroglu:
Vuosia sitten kuvasin rautiaisen ruokintapaikalla, mutta en muista tarkkaan milloin. Kuvaani en ole löytänyt vanhoista raporteistakaan. Sanahaku tuotti yhden tuloksen, raportissa viikko 14/2017 on pari Tuomas Heinosen kuvaa rautiaisesta. Ja rautiainen oli taas ruokintapaikalla nyt seitsemän vuotta sen jälkeen viikolla 14/2024. Rautiainen on elinvoimainen lintu. Vaikka se on runsaslukuinen, sitä ei näe kovinkaan usein, koska se on piilotteleva ja usein huomaamaton.
Timo Leppäharju:
Tapasin lauantaina altaalla Seppo Karhun, joka oli rengastamassa liejukanoja ja kottaraisia jo 60- ja 70-luvulla altaalla. Hän kertoi paljon altaan historiasta, kauan ennen kuin se oli niin suosittu kuin nyt. Hän on biologi, jolla on yli 1000 linnunpönttöä kotinsa lähistöllä ja mökillään Kemiönsaaressa. Juttua riitti koko altaankiertelyn ajan.
Kevät etenee hitaasti, altaan jää ei ole sulanut, kyhmyjoutsen lensi tarkistamassa, onko jo sulaa, no ei ollut. Laulujoutsenet uivat purossa ja odottelivat myös sulamista. Punarintoja on paljon, kuten muuallakin. Punakylkirastas kaivoi ruokaa pohjoiskaarteessa. Nokikana uiskenteli purossa. Peippo piti kovaa meteliä eteläpolulla.
Tämän viikkoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava julkaistaan ma 15.4.2024