Ei ole uutinen, että tänä vuonna on Suomessa satanut ja niin on Suomenojallakin. Syyssateinen viikko, sumua – ja isoja lätäköitä kävelyteillä ja niiden reunoilla. Lätäköiden syntyä on edesauttanut maaperätutkimus, joka on jättänyt jälkeensä painaumia ja uomia. Nämä ovat kuin lätäköitä varten tehtyjä. Altaissa vesi on korkealla ja lähes vuotaa yli kävelytien altaiden pohjoispäässä.

Mielenkiintoista oli havaita, että tulvaniityllä oli paljon vettä. Merivesi ei kuluneella viikolla ollut mitenkään erityisen korkealla ja, vaikka purossa on paljon vettä, ei tulvaraja ylittynyt. Minulla (JR) on mahdollisuus päivittäin seurata Latokaskesta Latokasken niityn ja Kukkumäen läpi tulevaa toista päähaaraa. Puron uoma on ollut täynnä, mutta puro ei tulvinut. Sunan ja Mössenskärin haaraa en käynyt tarkistamassa. Mutta ehkäpä alajuoksun vesimäärä summana ylitti tulvarajan.

Puihin on ilmestynyt punaisella spreijattuja merkkejä. Altaan itäpuolella, lähellä linutornia näitä voisi kuvitella harvennuksen ja kunnostuksen ohjeiksi. Mutta kun voimalaitoksen edessä on koivukujalla (todennäköisesti ovat istutettuja koivuja) hyvin monessa puussa merkkejä, alkaa pakostakin aprikoimaan, että onko kyseessä ilkivalta vai aiotaanko koivukujaa todella harventaa raskaalla kädellä.

Satamassa syystyöt jatkuivat – saaristoveneitä ja huvipursia kunnostettiin talviunille. Kotiloita oli vielä runsaasti liikkeellä ja maaperätutkimus lähestyy joutomaata.