[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Syksy etenee ja lintualtaan maisemassa vihreä väri vaihtuu ruskean eri sävyihin. Itse allas on jo hiljentynyt, mutta sen penkereissä kasvavissa takiaispuskissa käy kova kuhina, kun tiklit ja viherpeipot herkuttelevat takiaisen siemenillä. Läheisestä haavikosta kantautuu tiltaltin vaatimaton laulu.
Paul Stevens kertoo omista lintuhavainnoistaan: ”Vihdoinkin näin laulujoutsenperheen Suomenojan ja Nuottalahden alueella. Perjantaina 21.9. käväisin venesataman laiturilla kuvaamaan merimetsoja aamuvalossa ja näin joutsenperheen, jolla oli neljä poikasta. Se oli mukava yllätys, kun lintualtaissa laulujoutsenten pesintä ei onnistunut. Seuraavana päivänä, myrskyisenä lauantaina, näin sitten peräti 22 merimetsoa lepäämässä kelluvalla laiturilla. – Syyssateet ovat saaneet aikaan sen, että altaan ympärillä ja talviruokinta-alueella, metsän siimeksessä, kasvaa runsaasti erilaisia sieniä.”
Takiaisten ja sienten lisäksi Suomenojalla kasvaa muun muassa runsaasti jättipalsameita. (Tosin täyttömäen poisto ja kaukokylmätyöt ovat niitä merkittävästi vähentäneet.) Edellisessä viikkoraportissa Esa Mälkönen pohti jättipalsamin ja mehiläisen suhdetta. Tähän liittyy paradoksi. Mehiläisten pelätään pikkuhiljaa häviävän kasvi- ja hyönteismyrkkyjen takia sekä mesikasvien vähentymisen myötä, mutta samaan aikaan monet haluavat päästä eroon jättipalsameista.
Jukka Ranta selittää tässä piilevän ristiriidan seuraavasti: ”Tähän aikaa vuodesta jättipalsamit ovat tärkeitä kasveja mehiläisille, jotka pörräävät niissä innokkaasti. Kansallinen vieraslajiportaali vieraslajit.fi kertoo kuitenkin, että ’jättipalsami on säädetty haitalliseksi vieraslajiksi koko EU:n tasolla, minkä johdosta sen maahantuonti, kasvatus, myynti ja muu hallussapito sekä ympäristöön päästäminen on kielletty’. On syytä todeta, että jokainen pölytetty kasvi ampuu ympäristöön jopa parituhatta siementä.”
Jos ryhdytään hävittämään jättipalsameja, täytyisi samaan aikaan huolehtia siitä, että mehiläisille on tarjolla muita, vielä syksyllä kukkivia mesikasveja. Mehiläisille pitäisi taata kunnon elinolosuhteet keväästä syksyyn eikä hävittää kukkaketoja pala palalta – kuten Espoo tuntuu nykyisin tekevän. Luonnon monimuotoisuudesta on syytä huolehtia.
Keltanoissa vierailee vielä runsaasti kukkakärpäsiä ja maamehiläisiä. Jälkimmäisen viikon keskiviikkona yksinäinen sitruunaperhonen harhaili pietaryrteissä etsien vielä kukkivia yksilöitä jo pitkälle ruskistuneitten keskeltä. Perhoselle energian saanti on elinehto. Kun säät kylmenevät, sitruunaperhoset hakeutuvat läheiseen metsään etsimään sopivaa talvehtimispaikkaa. Sitruunaperhoset talvehtivat lähellä maanpintaa melko suojaamattomana varvikossa tai kuivien lehtien seassa. Niiden elimistön tuottama ”pakkasneste” mahdollistaa eloonjäämisen lumipeitteen alla. Kun kevätaurinko sulattaa hangen ja lämpömittari kipuaa 10 asteeseen, perhoset heräävät talvihorroksestaan ja lähtevät taas lentoon. Näin tulee tapahtumaan noin puolen vuoden kuluttua.
Viikkoraportin toimitti Helmut Diekmann
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]