[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Finnevikenin silta edistyy. Vaikea sanoa tehdäänkö jo valutöitä. Mutta muotit ja tukirakenteet ovat kohta täydessä mitassaan.
Uuden tien viertä (laillisella alueella) pääseen kävelemään miltei niitylle. Ryteiköt joutuu kiertämmän menemällä metsässä tallille päin ja sitten aukosta niitylle. Jotenkuten aiemmin käveltävissa ollut polku kasvaa umpeen, kun uusi tie katkaisee yhteyden kasvimaille eikä kulkijoita enää ole. Kahlasin (JR) sillalle perjantaina aamupäivällä. Kasvisto oli märkää yöllisen sateen jälkeen. Saappaat ja maastohousut olivat käytössä, mutta vetinen niitty kasteli haaruksiin saakka. Piti vaan itsepäisesti kokeilla. Parin viikon kuluttua tarvitsee viikate olla mukana, jos aikoo mennä niityn kautta sillan ääreen. Pitää kokeilla kasvimaiden kautta. No, onhan meillä ilma-ase.
Kuten aiemmin on kerrotu on lintuallas ympäristöineen saamassa hoito- ja kunnostussuunnitelman (hks). Siihen liittyen oli kuluneella viikolla ensimmäinen ohajusryhmän kokous, jossa mukanan virkamiesten ja konsulttien lisäksi Tringan, Suomen Perhostutkijain Seuran ja Suomenojan Luonnon edustajat. Kokous oli positiivinen. Ryhmä tulee tekemään maastokäynteja ja yleisötilaisuus on syyskuun lopulla.
HKS:ssä tuli esiin, että Ratsastuskoulun ja tallien kaavamuutos: mahdollistaa lisärakentamisen ja laiduntamisen pidemmälle pohjoiseen. Tätä on heti käytetty hyödyksi. Laidunaita tulee vastaan uudelta sillalalta tullessa heti kuivan alueen alkaessa. Aidassa on sähkö – pitihän tietysti kokeilla. Hyvä asia tässä ovat luonnolliset kunnostajat ja se, että herkällä alueella kulkeminen ja koirapuiston pito loppuu. Hepat myös lisäävät luonnon monipuolisuutta. Tämän ikävä puoli on se, että laajennetun aidan pohjoisreunalta ruovikon reunaan (siis tallipurolle) oli yksi parhaista perhos- ja korentopaikoista, joka nyt on suljettu kesäisin. Perhosseuran edustaja HKS:ssä toivoi, että laiduntamisen paikka olisi pikkaisen eri eri vuosina – rikastaa paremmin perhoskantaa.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
- Silta ylittää jo tulvaniityn – Kuva: Jukka Ranta
- Silta tulee jo Tiistilään – Kuva: Jukka Ranta
- Suomenlahdentie – Kuva: Jukka Ranta
- Pilarimuotit Tiistilässä – Kuva: Jukka Ranta
- Suomenlahdentie – Kuva: Jukka Ranta
- Suomenlahdentie – Kuva: Jukka Ranta
- Tiistilän metsässä – Kuva: Jukka Ranta
- Hevosten laidun laajenee – Kuva: Jukka Ranta
- Hevosten laidun laajenee – Kuva: Jukka Ranta
[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]