[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Tuskastuin (JR) sateeseen, joka tuntui joka päivä estävän kuvaamisen. Siksi päätin perjantaina kokeilla uutta viritelmää. Sadepuku päälle ja menoksi, kertakäyttösadetakki kameran suojana ja optiikka hihasta läpi. Toimi yllättävän hyvin. Tosin vastavalosuoja sai räntää päälleen, muttei ei haitannut, koska 180 millisessä makrossa on pitkä vastavalosuoja.
Lumen sulaminen ja runsaat sateet saivat puron ja ojat ääriään myöten täyteen. Finnoonpuron Latokasken latvahaara oli torstaina reunoille saakka täynnä Kukkumäen kohdalla. Djupsundsbäcken ja sen sivuojat tulvivat puhdistamon edessä olevaan metsikköön. Perjantain räntäsateessa kaikki oli märkää ja sohjoista. Tammikuun viimmeisellä viikolla esiin työntyneet etelänruttojuuret kuitenkin sinnittelivät urhoollisesti räntäsateessa.
Lauantaina sitten kaikki muuttui ja aurinko tuli esiin muutamaksi tunniksi. Mielenkiintoisia jää-, lumi- ja tippa-asetelmia löytyi puiden ja pensaiden oksilta. Vaikka aluksi näytti pakastuvan, niin se oli kuitenkin vain lupaus. Ja iltaakohden noustiin plussan puolelle ja saatiin tass nauttia räntäsateesta.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]