Isonokkayökkönen – Kuva Helmut Diekmann
Ennätyskuiva kesäkuu muuttui sadekuurojen sävyttämäksi heinäkuuksi. Sadekuurot olivat ajoittain rankkoja, jopa 20 mm päivässä. Tuuli oli ajoittain myrskyistä. Puita kaatui myös lintualtaan ympäristössä, osin kävelyteille. Ilmeisesti kaupunki (?) raivasi niitä pois.
Sää ei ollut paras mahdollinen perhosten sudenkorentojen havainnoinnille. Kuun alussa ilmeisesti nokkosperhosten ja lanttuperhosten uusi sukupolvi aloitti lentelyn. Nokkosperhoset lopettivat nopeasti, mutta lanttuperhoset jatkoivat koko kuukauden. Kaaliperhosia alkoi lentelemään heinäkuun viimeisellä viikolla. Kuun loppupuolella (sunnuntaina 23.7) oli sitruunaperhosten merkittävä massaesiintyminen. Kymmeniä perhosia ahdekaunokeilla. Tiistaina olivat hävinneet, mutta palasivat pienessä määrin viikon lopussa ja ovat lennelleet sen jälkeen säännöllisesti.
Punasyyskorentoja ilmaantui raportointijakson viimeisellä viikolla ja sudenkorentokivi palasi taas sudenkorentokiveksi. Punasyyskorentoja oli paljon. Alkukuussa kultakuoriainen pörisi ohdakkeilla.
Sylkikuoriaisia on ollut todella vähän. Yhtään neitoperhosta en ole nähnyt raportointijaksolla, en myöskään amiraaleja enkä ohdakeperhosia.
Kaiken kaikkiaan perhosia on ollut koko kesänä hyvin vähän. Onko kuiva ja kuuma alkukesä vaikuttanut?
Tommi Heinonen kertoo Nuottalahden linnuista:
Olen seurannut vuosien aikana Nuottalahden vanhoja laitureita sekä sataman luotoa lintuntujen levähdys- ja pesimäpaikkoina.
Kuten muuallakin saaristossa ovat täällä lintujen määrät pienentyneet tai jopa kadonneet kokonaan. Laitureiden ympäristössä ei ole vesilintuparvia ja itse laitureilla yöpyy muutamia lokkeja ja huolestuttavana huomiona on, että ei ole naurulokkeja. Merimetsojakin on vain pari kolme. Sataman luodon kivillä ei taas ole mitään muita lintuja kuin merimetsoja. Kaukana ovat lajirikkaat laituri- ja luonto- ajat.
Paul Stevens kertoo havainnoistaan:
Loppu kesän rauhallisuus on tullut altaille. Tavit, telkät, sinisorsat, nuoret nokikanat olivat kaikki liikkeellä, kun menin kuvaamaan lintuja heinäkuun lopussa. Tavit söivät koivun siemeniä, telkkä sukelsi aktiivisesti ruoan etsimisessä ja nuori nokikana söi vesikasvien lehtiä.
Hyönteiset olivat liikkeellä. Ruskoukonkorennot metsästivät ja yksi niistä sai kiinni kunnon aterian. Sen verran iso saalis, että se meni syömään roikkuen puunoksasta. Heinäsirkka hyppi kasvillisuudessa ja oli vaikea nähdä ja kuvata. Onneksi se istui hetkeksi auringossa.
Etelätornin edessä näin erikoisen näköisen mehiläisen. Yritin tunnistaa sitä ja luulen, että se on raitamaamehiläinen. Yksilö kuvassa on ehkä koiras, koska sen karvat ovat vaaleat. Raitamaamehiläinen pesii maassa ja yksin. Ne eivät muodostaa yhteiskuntia.
Tavallisia perhosia, kuten kaaliperhonen ja sitruunaperhonen, lenteli siellä täällä. Kivikossa näin pikkukultasiiven, joka oli ihan uusi perhoslaji minulle.
Ampiaisvieras, joka on kukkakärpänen, etsi ahkerasti mettä kukista.
Koosti: Jukka Ranta