Ruskaa, pihlajanmarjoja ja myrskyjä – Viikkoraportti viikot 40-43/2021

Punatulkkukoiras – Kuva Esa Mälkönen

Lokakuun alkuviikoilla voitiin nauttia komeasta ruskasta ja kasvimaailma tarjosi erikoisuuksia. Puna-ailakki kukki toiseen kertaan altaan kaakonkulmalla lokakuun kahden ensimmäisen viikon aikana. Kannusruoho kukki pitkälle lokakuuhun. Pihlajissa on ollut paljon marjoja, mutta tilhet eivät etelään ehtineet. Sen sijaan rastaat, tiaiset ja punatulkut nautiskelivat sorbusbaarissa.

Esa Mälkönen toteaa: ”Pihlajissa on erittäin runsas marjasato, ja allasalueen reunamilla ja metsiköissä voi nyt nähdä marjasyönnissä ainakin punatulkkuja, mustarastaita, räkättirastaita sekä tali- ja sinitiaisia. Altailla vesilinnut ovat jo vähissä, sinisorsien lisäksi on jonkin verran nähtävissä mm. lapasorsia, taveja, tukkasotkia ja yksittäisiä nokikanoja.”

Sarjassamme hävinneet, mutta palanneet on vuorossa särmäkuisma. Sitä kasvoi runsaasti täyttömäellä ja se hävisi täyttömäen myötä. Kuluneena kesänä se ilmestyi läntisen kävelytien ja parkkipaikan reunalle alueille, joissa oli tehty maansiirtotöitä. Yksittäinen pienehkö kasvusto löytyi ruderaatilta. Se aloitti kukinnan kesäkuun lopussa ja kukki paikoin vielä lokakuun puolivälissä – siis kukki harvinaisen kauan.

Edellisessä raportissa ihmeteltiin idänpensaskanukan (korallikanukan) kukintaa. Voisi vielä jatkaa vähän, sillä lokakuun puolivälissä samassa pensaassa oli nuppuja, kukkia ja marjoja. Marjoja on jo toiseen kertaan kuluvana vuonna.

Taulutalkoiden ilta oli kaunis syksyinen ilta. Mutta pian sen jälkeen oli myrskypäiviä. Lehdet putosivat puista ja ruska oli ohi. Pahimman myrskyn aikana meriveden korkeus nousi yli metriin, Helsingin alueella oli korkeimmillaan +115 cm. Vesi nousi Rantaraitin reunalle, muttei mennyt yli. Laituri 29 oli kokonaan veden peitossa. Tulvaniityllä vesi ulottui entisen tallialueen aidalle saakka. Puron suistossa oli vesi vastassa miltei Rantaraitin reunalla.