Pikkusiivekkäät heräsivät – Viikko 23/17

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Kuluneen viikon aikana alkoi näkyä aiempia viikkoja enemmän perhosia, kukkakärpäsiä ja kimalaisia. Muutamalla kesäisellä päivällä oli iso merkitys. Erityisesti lanttuperhoset (gallerian kuvissa) olivat aktiivisia. Neitoperhosia näkyi aurinkoa ottamaasa ruderaatin kiviltä. Kukkakärpäsiä pörräsi kukissa jo suhteellisen runsaasti. Gallerian kukkakärpänen lienee jokin surri (Helophilus), epäilen kuhnurikärpästä. Se on saanut nimensä siitä, että muistuttaa kuhnurimehiläistä.

Galleriassa on kaksi millisarjan kukkaa, mäkiarho ja lehtoarho. Niiden kukat ovat alle 5mm kokoisia. Mäkiarhoja tapaa nokkoskukkulan takana olevien aumojen solista – todennäköisesti myös perhosbaarimme ympäristöstä. On runsaasti. Mutta pitää kulkea nenä maassa eikä pidä sotkea samankokoiseen orvontädykkeeseen, jota on solissa myös paljon. Lehtoarhoa on runsaasti puhdistamon edessä olevassa metsässä (jossa on kaksi Suomenojan Luonnon liito-oravan pönttöä). Myös siellä on paljon orvontädykettä, joten sekaannusmahdollisuus on olemassa. Lehtoarholla on huomattavan pitkät verholehdet ja pyöreähköt lehdet – nämä ovat erottavia tekijöitä mäkiarhoon.

Viikon aikana myös kielot alkoivat kukkimaan ja kukassa oli myös metsäkurjenpolvi, joka on yksi tulevan lauantain luonnonkukkienpäivän teemakasveista.

Keväällä oli Luontoillassa keskustelua, mitä vähäluminen talvi vaikuttaa kotiloihin ja etanoihin. Epäiltiin, että mennyt talvi olisi tehokkaasti hävittänyt kotiloita ja etanoita. Ei käynyt niin. Kotiloita on entiseen tapaan ja espanjansiruetanoita on Finnoonpuron varrella enemmän kuin aikoihin.

Lintualtaalla keskitytään nyt perhe-elämään. Kyhmyjen poikaset ovat varttuneet hyvin. Variksen pojatkin tulivat näytille. Parin viikon ajan varisvanhemmat ovat hyökkäilleet agressiivisesti metsikössä kulkevia kohti.

Parissa aiemmassa viikkoraportissa on kerrottu ketun ryöstöretkistä lintupesillä. Ja kettuperheessä ryöstelyn tulokset näkyvät, sillä Suomenojan ketulla on neljä poikasta ja kaikki näyttäisi hyvinvoivilta. Pennut eivät ole enää pieniä ja peuhaavat jo keskenään.

Tiedoksi: seuraava viikkoraportti ilmestyy juhannuksen jälkeisenä maanantaina.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]