Neitoperhosia oli runsaasti - Kuva: Jukka Ranta

Neitoperhosia oli runsaasti – Kuva: Jukka Ranta

En (JR) ole sitten kesän 2011 nähnyt yhdellä silmäyksellä Suomenojalla niin paljon pehosia kuin keskiviikkona ja torstaina kuluneella viikolla. Erityisesti parkkipaikan ja altaan välisellä täyttöalueella oli kymmeniä neitoperhosia, paljon ohdakeperhosia ja joukossa myös kaaliperhosia – siis myös vaeltajia. Paljon oli myös läjityspaikan takana ja metsiköiden välisillä niittyalueilla. Yllätys oli kaaliperhonen, jota ei ole muutamaan vuoteen havaittu. Tänä vuonna niitä on ollut liikkeellä hivenen runsaammin asiantuntijoiden havaintojen mukaan. Tuntuu hivenen kummalliselta, että perhosten runsaus todetaan syyskuun toisella viikolla. Tämän kesän kuva.

Myös yökkösten toukkia on edelleen runsaasti. Helmut Diekmann kirjoittaa:
“Lauantaina kävin sekä aamupäivällä että illalla kiertämässä lintuallasta toukkia etsimässä. Pujosta löytyi vielä malikaapuyökkösen toukkia melko runsaslukuisina. Lisäksi löysin pujosta yhden koivumittaritoukan. Koivumittarin (Biston betularius) toukka on melko kaikkiruokainen (polyfagi) eli syö koivunlehtien ohella kaikenlaista muutakin – kuten esimerkiksi pujoa.
Löysin lisäksi vielä noin kymmenen horsmakiitäjän (Deilephila elpenor) toukkaa. Ne ovat isokokoisia, komeita toukkia, ja myös aikuinen perhonen on todella kaunis. Toukan niska (segmentit 1-3) on paksu ja siinä on neljä silmätäplää, joiden tarkoitus on säikäyttää mahdolliset viholliset. Varsinainen pää silmineen on suhteellisen pieni.”

Paljon on keskusteltu erikoisesta kesästä ja sen vaikutuksesta perhosiin. Ylen luontosivuilla oli asiantuntijoiden havaintoja, että kesäkuussa toukkavaiheessa olleet käsrsivät kylmästä ja sateesta. Mm. nokkoperhosten toukkia kuoli joukottain ja siksi nokkosperhosia on ollut hyvin vähän heinä-elokuussa. Myös joskut sinisiivet ovat todennäköisesti kärsineet samanlailla. Jos tätä yleistää voisi todeta, että kotelo- tai munavaiheessa kestivät paremmin. Selittäisi, että pikkukultasiipiä on ollut liki normaalisti.

Helmut Diekmann pohtii:
“Aikuinen horsmakiitäjä lentää tavallisesti kesäkuussa, ja täysikasvuisia toukkia olen joinakin vuosina löytänyt heinäkuun jälkipuoliskolla. Se seikka, että toukkia löytyy vielä nyt, syyskuun puolessavälissä, kertoo jotain siitä, kuinka erikoinen tämä perhoskesä 2015 on ollut. Viileän ja sateisen kesä- ja heinäkuun takia jotkin perhoslajit ovat aloittaneet lentonsa poikkeuksellisen myöhään ja niiden koko kehityskaaren aikatauluun on tullut monen viikon siirtymä myöhemmäksi. ”

Elokuun lämpöputken aikana ja tällä viikolla ilmaantuneet perhoset, kuten amiraalit, ohdakeperhoset, kaaliperhoset ja myös neitoperhoset ovat kuitenkin suurella todennäköisyydellä lämpöputken tuomia vaeltajia.

Myös sudenkorennot alkoivat lentää normaalia myöhemmin.Tytönkorentoja näkyi vasta heinalkuun alusta. Sitten elokuun lämmön aikana oli todella paljon syyskorentoja ja ukonkorentoja. En (JR) ole aiemmin nähnyt Suomenojalla niin paljon sudenkorentoja. Kuluneella viikolla syyskorentoja oli edelleen paljon. Samalla kivellä oli auringosta nauttimassa yhtäaikaa useita yksilöitä ja useita lajeja: tummasyys-,punasyys- ja elokorentoja.

Läjityspaikalla koivut kasvavat nopeasti. Se on kohta ummessa perhosbaariin saakka. Tässä nuoressa koivikossa touhuaa/piilottelee 6 poikasen fasaaniperhe emonsa kanssa. Koivikosta kuuluu ääntelyä ja emo kurkkii huolestuneena.