Horsmakiitäjän toukka - Kuva: Helmut Diekmann

Horsmakiitäjän toukka – Kuva: Helmut Diekmann

Kulunut viikko oli se viikkko, jolloin viikkoraportin toimittaja perinteiseen tapaan keskittyy kulttuurimatkailuun ja kulttuurikuvaamiseen. Raportin toimittaja sai kuitenkin tukea. Helmut Diekmann kirjoitti pitkän opettavaisen koosteen yöperhosista ja niiden toukista. Tämä on apuna, jos olet kiinnostunut tutkimaan altaan ympäristön yökkösiä ja niiden toukkia tai myös päiväperhosen toukkia. Lopussa vielä Esa Mälkösen havaintoja kärpästä ja linnuista.

Helmut kirjoittaa:

“Näin sydänkesällä voi Suomenojan lintualtaan ympäristössä havaita erilaisia perhoslajeja. Altaan pohjoispuolella olevalla niityllä kasvaa runsaasti valkomataraa, joka on mm. pikkukiitäjätoukan ravintokasvi. Toukka viettää piileskelevää elämää ja tulee yleensä vasta iltahämärässä esille syömään mataran kukintoja.

Hieman yllättävää oli löytää matarasta myös horsmakiitäjän toukan. Toukka reagoi vaaratilanteisiin pullistelemalla kehonsa kolme ensimmäistä segmenttiä. Valesilmilmillään se yrittää karkottaa tunkeilijaa.

Horsmakiitäjän toukka on viimeisessä nahassa yleensä ruskea. Aikaisemmissa vaiheissa toukka on vihreä. Sellainen keskenkasvuinen vihreä toukka löytyi altaan länsipuolella olevasta horsmapuskasta.

Muita viime viikon toukkalöytöjä olivat kirjosuomuyökkösen toukka, joka syö nokkosta. Hyvin runsaasti esiintyi eri puolilla allasta neitoperhosen pikimustat valkopilkulliset ja piikikkäät toukat. Nekin käyttävät ravintonaan nokkosta. Monet toukat olivat jo menossa koteloitumaan. Noin parin kolmen viikon kuluttua voi odottaa aikuisten neitoperhosten kesän toisen sukupolven aloittavan lentonsa. Ja toukkien suuresta määrästä päätellen lento voi olla vilkasta.

Haavoista voi löytää jo pieniä poppelikiitäjän toukkia. Yllättävä on se, että jotkin aikuiset perhoset ovat tässä vaiheessa vasta tulossa pois koteloistaan. Suurehkon haavan varrelta löysin vastakuoriutuneen poppelikiitäjän. Perhosen takaruumista roikkui tippa ruskeaa nestettä: ns. kotelovirtsaa, joka koostuu kuona-aineista, jotka ovat ”jääneet yli”, kun toukka oli kotelon sisällä muuttunut perhosiksi. Heti kuoriuduttuaan perhoset erittävät ensitöikseen tätä ”virtsaa” ennen kun lähtevät ensimmäiseen lentoonsa.

Viime vuosina olin löytänyt lintualtaan ympäristössä eri puolilla kasvavista pujopuskista melko runsaasti malikaapuyökkösen (Cucullia absinthii) toukkia. Tämä perhoslaj oli vielä joitakin vuosia sitten suurharvinaisuus, mutta nyttemmin sen on runsaastunut vasrinkin Suomen etelärannikolla. Toukalla on erinomainen suojaväri, jonka ansiosta se sulautuu täydellisesti pujon kukintoihin.

Tähän mennessä olin nähnyt tästä lajista vain toukkia, mutta viime viikolla löysinkin vihdoin ensimmäisen täysikasvuisen perhosen.”

Esan havaintoja:

“Kärppä juoksenteli siksakkia altaan eteläpuolen hiekkakäytävällä, väliin aina puskaan, sitten taas hetken päästä toiselle puolelle.

Täyttömäen pensaskerttu viimeisteli viikko sitten pesäänsä, muutamaa päivää myöhemmin torstaina munia oli kolme.

Rytikerttunen lauloi ruovikossa. Niitä pesii altaalla muutama pari ja on siten ruokokerttusta paljon harvalukuisampi.”