Olisko jo kesä ja kärpäsiä? – Viikot 24-25/17

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

 

Oli runsaan viikon paussi edellisestä käynnistäni (JR) Suomenojalla. Kasvimaailma oli “räjähtänyt”. Niityt heinikoituneet, juhannuksen ajan kasvit työntuneet esiin. Lämmön ja sateen vuorottelu oli ilmeisesti auttanut asiaa. Perhosia, kimalaisia ja mehiläisiä oli viikonlopulla kuitenkin hyvin vähän.

Useimmat taitavimmista laulajista ovat ensisijaisesti yölaulajia, mutta kultarinta on ilahduttava poikkeus, se on puhdas päivälaulaja. Kultarinta on viime aikoina pitänyt mieleenpainuvaa konserttiaan altaan kaakkoiskulmassa (eteläreunalla). Ruokintapaikan metsässä on kirjosiepolla Suomenojan Luonnon asentamassa pöntössä pesä. Ruokinta on parhaillaan käynnissä.

Moni nokikana jo tehnyt jälkeläisensä, mutta pari nokikanaa vielä hautoo joista toisella on juuri kuoritunut poikanen. Vaikka ensimmäiset lapasorsan poikaset ovat jo altaalla harjoittelemassa “siilausta”, jotku lapasorsat viivyttelevät pesätuohuissa ja kirmaavat vielä piirileikkiä.

Esa Mäkönen kertoo seuranneensa yhtenä iltana metsäkauriin ruokailua itätornin lähellä. Yhtäkkiä metsäkauris pysähtyi ja tuijotti hievahtamatta, ainakin minuutin johonkin metsässä, mitä Esa ei nähnyt. Sitten metsästä tuli niitylle 40 metrin päähän iso valkohäntäkauris, joka hiljalleen läheni metsäkaurista. Kun se oli tullut 20 metrin päähän, metsäkauris otti jalat alleen. Näköjään ne eivät mahdu ruokailemaan samalle niitylle yhtä aikaa vaan pienempi pakenee.

Kyläkellukka on ojakellukan sukulainen, vaikkakin kukka on hyvin erinäköinen. Kyläkellukka kasvaa Suomessa pääosin Pori-Helsinki linjan eteläpuolella. Tällä hetkellä kyläkellukkaa voi nähdä Suomenojalla eri vaiheessa: kukkimassa, terälehdet pudottaneena ja väkäsiä sisältävän hedelmän kera. Hedelmästä ja sen väkäsistä näkee sukulaisuuden ojakellukan kanssa. Itse kukkaa nopeasti vilkaisemalla saattaa kyläkellukkaa luulla leinikiksi.

Kun kaukokylmän takia kaivettiin läntisen kävelytien sivu auki, ajattelin (JR), että päästiin jättipalsamista. Sehän on levinnyt vuosi vuodelta kävelytien varrella ja tukahduttanut mm. raunioyrttejä. Mitä vielä – nyt on syntymässä jättipalsamimetsä maanmylläyksen seurauksena. Ja se on levittäytynyt paikkoihin, jossa sitä ei aiemmin ollut. Raunioyrtit sen sijaan ovat miltei kadonneet. Marianruusulle ja toiselle koiranruusupensaalle taisi koittaa lopullinen kuolema. Pitäisiköhän järjestää jättipalsamitalkoot: kaupunki ilmoitti keväällä, että apua saatavilla kitkemisessä käsien ja apuvälineiden kera.

Palataan tähän jättipalsamista muutososioon tulevan erillisen jutun muodossa myöhemmin.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]