Taitaa olla aika tarkalleen vuosi, kun meriveden korkeus putosi alle normaalin ja ajoittain paljonkin alle normaalin. Niinpä kesän ajan tulvaniitty oli suhteellisen kuiva. Kuluneella viikolla tapahtui nopea ja iso muutos. Alkuviikon matalapaineiden seurauksena vesi nousi ajoittain jo noin puoli metriä normaalia korkeammalle. Oltiin tilanteessa, että Finnoonpuro purkautui tulvaniitylle ja vesi ulottui talleille saakka. Runsaat sateet ja niitylle jäävät pikkupurot, kuten Distbäcken, lisäsivät tulvan vaikutusta.
Sateet jatkuivat ja viikonlopun myrskyn seurauksena veden korkeus oli sataman mittauspisteessä +95 cm ja tuuli 23 m/s, mikä vastasi Ilmatieteen laitoksen Helsingin käyrää. Tämä vedenkorkeus merkitsee sitä, että Finnoonpuro ”virtaa ylöspäin”, tulvaniitty muuttuu järveksi ja Finnoonpuroon laskevat pikkuojat vuotavat yli. Kova tuuli ja korkea vesi miltei siirsivät satamassa vielä olevat veneet automaattisesti talvisäilytykseen, Tuulen vaikutuksesta laitureiden laakongit, jotka normaalisti ovat alaspäin, olivat nyt yläviistossa ja tavallisesti surullisina roikkuvat ruokon lehdet pysyivät vaakasuorassa.
Valo ja illan autere olivat ajoittain kuvauksellisia.
Kuten on aiemmin kerrottu, oli viitasammakkokatselmus torstaina. Sen jälkeen alkoi Suomenlahdentien rakentaminen ryminällä. Palaamme rakentamiseen yksityiskohtaisemmin ja lajemmin tiistain muutosraportissa. Mutta lämpimäisinä ja yhteenvetona todettakoon, että Finnevikenin sillan työmaatie on tehty melkein valmiiksi linja-autotalleilta lähtien ohi voimalinjan kohti Tiistilää. Työ on loppunut pajukkoon. Tiistilästä päin metsätyöt ovat alkaneet kosteikon reunasta, josta näkyy melkein edellämainitun tien pää. Tiistilän metsässä mutaiset metsäkoneurat kertovat työmaasta. Taitaa olla niin, että tästä eteenpäin maisema muuttuu viikottain vauhdilla.