[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Suomenojan lintuallas ja sen ympäristö mielletään kevät-kesäisenä lintukohteena, missä erittäin todennäköisesti tapaa myös tuttuja naamoja. Talvella alueella on hiljaisempaa, linnut on vähissä ja niin myös ulkoilijat. Pikkulintuja alueella kuitenkin on sekä niitä pyydystäviä lintuja tunnetuimpana kanahaukka, mutta myös isolepinkäinen. Ratsastajat ja lenkkeilijät käyttävät altaan lenkkiä myös talvella, joten polku pysyy avoimena vaikka talvikunnossapitoa ei ole.
Havaintovihkoa ja viikkoraporttia varten Suomenojan luonto ry:n kuvaajat kiertävät alueella enemmän tai vähemmän aktiivisesti. Harvemmin näin talvikaudella soittelemme suunnitelmistamme toisillemme, mutta silti altailla törmäämme tuon tuosta. Viime viikolla olin kuvaamassa pikkulintuja sekä kanahaukkaa ruovikossa, kun ruokojen seasta näkyi kävelytiellä tuttu hahmo ison olkalaukun kanssa – Jukkahan se siellä juuri saapumassa alueelle Tiistilän suunnasta. Etäisyyttä oli kuitenkin sen verran että piti soittaa leikkimielinen puhelu ”Olet näköjään Suomenojalla, niin minäkin”. Yllättävän nopeasti Jukka paikansi hahmoni ruokojen seasta ja jäi kameran kanssa kytikselle. Tällä kertaa kuvauskohde oli iso ja mikä liikkui hitaasti siihen ryminään nähden mikä lumikengillä ruovikossa etenemisestä lähtee.
– Tuomas[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]