Tiistaille sattui yksi talven neljästä suurimmasta lumimyräkästä. Kova tuuli, lumi tuiskusi vaakasuoraan, näkyvyys oli olematon. Polut peittyivät lumeen ja oli onnen kauppaa pysyä kovalla pohjalla – tai jalka upposi pehmeään lumeen syvälle. Kamera kastui ja vastavalosuoja täyttyi lumesta.

Keskiviikko valkeni aurinkoisena. Aamun pikkupakkanen muuttui päivällä useaan lämpöasteeseen. Tiistain pyryn tulos oli mahtava – tuisku oli paikoin kinostanut todella paljon lunta. Polut olivat edelleen olemattomat, pehmeät ja upottavat. Piti olla huolellinen, jottei kaatunut tai uponnut puoleen reiteen. Viikon loppu sujui jo kovin alkukevään tunnelmissa: aurinkoa, yöllä pakkasta ja päivällä lämpöasteita. Alkoi syntymään hankikantoa. Lauantaina Espoo oli Ilmatieteen laitoksen mukaan Suomen lämpöisin paikka. Ja viikon aikana oli ilmaantunut heinäpaaleja parkkipaikan viereen – hevosten parkkiako varten 🙂

Virtavästäräkki ja virtasen etsijät olivat palanneet. Ilmeisesti pudistamon altaiden lämpö ja ötökkätarjonta ovat olleet todella pelastajina. Huomion kuitenkin varastivat vaaleat urpiaiset, joita tutkailtiin joukolla. Spekulaatioita heräsi tundraurpiaisesta. Vaaleita oli ja valkoinen yläperä. Joten aihetta epäilyyn oli syytä.