Neljän viikon jaksoa leimasivat alun lumisateet ja lunta oli parhaimmillaan yli 50 cm. Lämpöaalto kuitenkin iski ja pääkaupunkiseudun hiihtolomaviikon päätteeksi lunta oli enää alle puolet parhaista ajoista.
Lämpimät päivät ovat innostaneet tiaisia ja mustarastaita lauluun. Pian koittaa myös liito-oravien ensimmäinen riiustelujakso. Paul Stevens tutki tiedossa olevat liito-oravien potentiaaliset pesäpuut. Sekä altaiden länsi- että itäpuolen reunusmetsiköistä löytyi monen puun juurelta papanoita. On hyvin mahdollista, että kummallakin puolin allasta asustaa nyt oma liituri. Liito-oravat ovat, jos niitä ei häiritä, varsin paikkauskollisia ja viettävät koko elämänsä samalla alueella, jonne ensimmäisenä elinsyksynään asettuivat. Naarailla liikkuma-alue on normaalisti vain jokunen sata metsiä (5 hehtaaria). Uroksien alue on tyypillisesti kymmenkertainen.
Isolepinkäinen (lapinharakka) näyttää päivystävän aika ajoin allasalueen puunlatvuksissa. Se pyydystää niin pikkulintuja kuin jyrsijöitä. Joskus se seuraa katseellaan hyvinkin tarkasti rastaidenkin kokoisia lintuja (kuten oheisessa kuvassa), mutta käytännössä sen voimat eivät riitä niiden nappaamiseen.
Ruovikoissa osmankäämin tähkät – tummanruskeat pampulat/pamput – ovat kypsyneet talvella ja nyt siemeniä lähtee runsaasti tuulen matkaan. Ruokintapaikalla pikkuyllätyksen aiheuttivat metsähiirinuorukaiset, jotka olivat onnistuneet kiipeämään pienen pienestä raosta ruokavarastoomme. Ehkä molempien osapuolten onneksi tilanne paljastui ajoissa.
Enää ei mene montaakaan viikkoa, kun ensimmäiset muuttolinnut saapuvat altaille. Paljon riippuu siitä milloin altaaseen ilmestyvät sulat. Yleensä ensimmäinen saapuja on telkkä ja paikkana itäreunan puro.
Viikkoraportoinnissa mennään näillä nettisivuilla huhtikuun alkuun asti kahden viikon raportointitahdilla, mutta huhtikuusta alkaen raportoidaan kevään ja alkukesän kiihkoa jokaviikkoisella rytmillä. Tämän viikoraportin laati Esa Mälkönen. Seuraava ilmestyy 11.3.