Laulussa sanotaan ”liljan kukka lumivalkoinen” … yhtä hyvin voisi laulaa otsikon mukaisesti ”liljan marja tulipunainen”. Kielon marjat ovat komean punaisia, mutta myrkyllisiä. Olkoon tämä johdantona syksyn väreihin. Kuluneen viikon ja edellisen viikon pakkasyöt saivat ihmeitä aikaan. Ruska sai värejä – keltaisenruskea perusväri sai joukkoonsa enenevässä määrin punaista ja oranssia. Maisemat alkoivat olemaan aika komeita. Yöpakkasten seurauksena arimmat kasvit kokivat kovia. Ei auttanut, vaikka viikon loppua kohden lämpötilat lähentelivät 15 astetta ja yöpakkaset hävisivät.
Tämän viikon karkulaisia edustavat korallikanukka ja jättiputki. Korallikanukka (Siberian dogwood) on suosittu puutarhapensas tai jopa pensamainen puu. Eikä ihme onhan se komea runsaine kukintoineen ja syksyllä hehkuvan ruskan ansiosta. Talvellakin sen punaiset rungot tuovat väriä. Suomenojalle se on kotiutunut todennäköisesti kuorma-autojen tuomana. Näyttää viihtyvän. Ei oikeastaan ole yllättävää: kuten englanninkielinen nimi paljastaa, on se kotoisin Siperiasta (ja Pohjois-Kiinasta). Näin ollen meidän ilmasto ei ole välttämättä esteenä sen menestykselle. Suomenojalla sitä on useassa paikkassa. Lähin on heti parkkipaikan vieressä – tosin sitä on paljon telottu, mutta näyttää sinnittelevän. Altaan läntisellä vallilla sitä kasvaa lähes veden rajassa. Läntisen kävelytien ja altaan välisessä metsikössä (vähän ennen kävelytien kääntymistä itään) sitä kasvaa runsaasti – osin hyvin näkösällä mahdollistaen syvänpaunaisena ja osin keltaisena hehkuvan ruskan ihailemisen. Myös täyttöharjanteella on muutama pensas. Jättiputki on mukana Kristan lähes unenomaisella kuvalla.
Viikolla Espoon merialueen siikakantaa elvytettiin. Satamasta laskettiin merelle 30.000 n.10cm pituista siian poikasta. Ne ovat kuulemma kolmen vuoden kuluttua kilon painoisia.
Puita on kaadettu kävelytien varrelta – ilmeisesti kunnostamistoimenpiteitä. Maaperätutkimusta jatketaan useassa paikaasa. Palataan näihin tulevan viikon muutosraportissa.