[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Olemme alkukevään ajan seuranneet kyhmyjoutsenten reviiritaisteluja lähes viikottain. Mutta nämä olivat vain alkunäytöksiä. Kuluneella viikolla tapahtui mielenkiintoinen ellen sanoisi dramaattinen käänne.
Olin (JR) tiistai-iltana Tommin kanssa SPR:n ylläpitämää eläkeläiskerhoa opastamassa linturetkellä. Joku kysyi minulta, olivatko pikkujoutsenia, jotka olivat ruovikossa. Väitti, että niillä ei ollut kyhmyjä. Taisi tosiaan olla laulujoutsenia, joita oli tiistai-iltana oli ruovikossa. Altaalla oli yhteensä kolme paria joutsenia, joista kyhmyt ajoivat toisen kyhmyparin pois, mutta eivät puuttuneet ruovikossa oleviin.
Sitten keskiviikkona alkoi tapahtumaan. Ensiksi löytyi kuollut kyhmy polun rannalta. Oli kuulemma lentänyt varhain aamulla sähköjohtoihin. Oli toinen altaalle asettuneesta pariskunnasta. Oliko paennut taisteluja, jäi epäselväksi. Myöhemmin päivällä laulujoutsenet tulivat näkösälle ja torstaina ne alkoivat häätämään leskeksi jäänyttä häätämään. Perjantaina ne jopa kiusottelivat kyhmyä, kun tämä yritti siivet pörhöllä lähestyä. Lensivät torvia soittaen pari kertaa kyhmyn ympäri ja laskeutuivat aina taakse. Sama toistui uudestaan ja uudestaan.
Viikonloppuna tilanne jatkui. Aina kun kyhmyjoutsen uskaltautuu veteen laulujoutsenparin läsnä ollessa, se saa heti pariskunnan kimppuunsa. Kyhmyjoutsen pakenee kaislikkoon ja jopa kävelytielle. Vaikka laulujoutsenpari on nyt altaan hallitsijapari, niin niidenkään ei kannata mennä liian lähelle nokikanan pesää. Pesää puolustava nokikana ei pelkää mitään ja käy päälle. Silloin laulujoutsenkin väistää.
Pari asiantuntijaa on todennut minulle (JR), että, jos laulujoutsenet haluavat altaalle, saavat kyhmyt lähdön. Myös edesmennyt Pertti Seiskari totesi tämän haastattelussa vuonna 2013 tehdessämme multimediaa Espoo-päiville. Totesi, että laulujoutsen yksi agressiivisempia lintuja ja kyhmy ei niille pärjää. Saman totedettiin yhdessä Luonto Suomen lintuohjelmassa Radio Suomessa. Ohjelmassa mukana ollut asiantuntija oli samana aamuna ollut Suomenojalla seuraamassa pesää tekeviä kyhmyjä. Arveli, että laulujoutsenet ajaisivat ne pois, jos tulevat. Tosin epäili, että vesi on liian likaista laulujoutsenille. Tänä keväänä nähdään onko näin.
Purossa on muutaman päivän oleskellut isokoskelopariskunta. Kovin paljon sameahkossa purossa ei ole niille kaloja (ja itse altailla ei käytännössä yhtään). Koskelonaarasta saattaa enempi kiinnostaa alueen vesilintupöntöt, sillä joukossa on sen verran isojakin, jotka sopivat koskelolle.
Suomenojalla pesii muutama pajusirkkupariskunta. Ensimmäiset saapuivat kuluneella viikolla.
Alkuviikosta alkoi kahlaajia näkymään altaalla ja sen ympäristössä. Pikkutyllejä ruokaili tulvaniityllä ja rantasipi altaanpuolella, josta lensi myös tulvaniitylle. Rantasipejä ilmoteltu tiiraan pitkin viikkoa. Iso määrä taveja ilmaantunut altaalle.
Liejukanoja on ollut hämmästyttävän paljon ja käyskentelevät kaikessa rauhassa polun lähellä. Aiemmin ovat olleet paljon arempi.
Skillaniitty on nyt sininen ja sinne on noussut myös noin 20-30 varjoliljan alkua. Nokkoskukkulan altaan puoleisen päädyn niityltä löytyi aiemmin huomaamaton ruusupensas, jota epäilen orjanruusuksi.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]