Lämpöisen kesäkuun satoa – viikot 23-27/2020

 

Lämpöaalto päättyi ilkivaltaan

Kesäkuu oli jopa poikkeuksellisen lämmin ja luonto sai nauttia lämmöstä. Raportin tarkastelujakson loppupuolella saapui viileämpää ilmaa ja sateita niin, että luonto pääsi jälleen elpymään hellejakson kurimuksesta.  Viime viikonloppuna allasnäyttely koki myös ilkivaltaa, kun viisi taulua töhrittiin, ne saatiin puhdistettua. Muutoin yhdistys olisi kärsinyt noin 200 € vahingon ja katsojat olisivat menettäneet viisi upeaa luontokuvaa näyttelystä.

Voimalaitoksen uudesta valtavasta muraalista kuvat ovat nähtävillä muutosraportissa.

Katsauksen altaan luontokuulumisista vastaa Jukka Ranta, Esa Mälkönen ja Paul Stevens.

 

 

Muraali, talonrakentamista ja putkiremppa – Muutosraportti 7/2020

 

Jukka Ranta:

Erikoisen lämmin kesäkuu, mutta siitä huolimatta näin ja kuvasin ensimmäiset sudenkorennot vasta juhannuksena. Juhannuspäivänä oli lämmintä ja lähes tuuletonta ja niinpä sudenkorentoja lenteli runsaasti. Ruskohukankorento lenteli likimain normaaliin aikaan ja perinteisellä paikalla nokkoskukkulan takaisilla niityillä. Ensimmäinen havainto eteläntytönkorennosta oli ehkä kaksi, kolme viikkoa tavanomaista myöhemmin. Täpläkiiltokorento oli uusi tuttavuus.  Viikko juhannuksen jälkeen oli lämmintä, mutta tuulista eikä sudenkorentoja näkynyt. Erikoista on, että perhosia en koko kesäkuun aikana ole nähnyt, lukuun ottamatta yhtä lanttuperhosta ja muutamaa yöperhosta. Sivumennen sanoen eipä ole näkynyt omassa puutarhassakaan. Ehkäpä tuulisuus on ollut yksi haittatekijä.

Ruusut alkoivat kukkimaan. Kuvissa perinteinen luonnonruusukimara: metsäruusu, orjanruusu, iharuusu ja komea orjanruusun pensas. Kaikki parkkipaikan ja altaan väliltä ruderaatilta.

 

2)..Nyt eteläisen lintutornin luona on tuhrittu pahannäköisesti viisi taulua sekä sorsalintutelineen että punainenkirjatelineen tauluja. Siis aiemmin rikottujen ja uusittujen telineiden tauluja, #Suomenoja #Finnoo #Espoo, kuva Paul Stevens … pic.twitter.com/0KhhYF8SY1

— Jukka Ranta (@JukkaRanta2) July 4, 2020

3)…Aiemman ilkivallan takia uusimme keväällä telineiden lisäksi torniopasteet ja yhden taulun. Jos ei kiusanteko lopu, on edessä rikosilmoituksen teko. Tuhriminen oli tehty väriliidulla. Taulujen puhdistus onnistui. #Suomenoja #Finnoo #Espoo, kuva Paul Stevens pic.twitter.com/qe5vcwsJsM

— Jukka Ranta (@JukkaRanta2) July 4, 2020

Esa Mälkönen:

Heinäkuun alku mullistaa altaiden elämän, naurulokit lähtevät ja allas hiljenee. Kesäkuun lopulla pääosa lokkien poikasista saavutti lentokyvyn ja alkoivat pikkuhiljaa itsenäistyä. Naurulokki munii 2-4 munaa, mutta keskimäärin pesästä korkeintaan yksi poikanen yltää lentokykyiseksi asti. Valtaosa munista ja poikasista tuhoutuu mm. säiden, sairauksien ja petojen toimesta. Altaiden 1000 lokkiparin kolonnia tuottaa vuosittain 500-1000 lentokykyistä poikasta. Heinäkuun puoliväliin mennessä muutamia yksilöitä lukuun ottamatta kaikki naurulokit poistuvat, useimmat siirtyvät jo keskikesällä talvehtimisalueiden tuntumaan eteläiseen ja läntiseen Eurooppaan. Pesäpaikkauskollisina ne palaavat noin 9 kuukauden päästä, paitsi tämän kesän poikaset, jotka viettävät myös ensi kesän etelässä. Niiden aika on palata aikaisintaan vajaan kahden vuoden iässä, sukukypsinä.

 

 

Paul Stevens:

Nuottalahden talimetsässä lähellä tie/polku oli käpytikan pesä lepässä. Loppuvaiheessa poikaset piipittivät jatkuvasti ja molemmat vanhemmat ruokkivat niitä koko ajan. Tavallinen ateria oli muurahaisia ja toukkia. Kun pääsin kotiin yhden kuvaussession jälkeen ja tarkistin kuvia huomasin, että naaras emo oli tuonut linnun poikanen poikasille. Toisen linnunpoikanen oli aika iso suupala nuorille käpytikalle ja se kesti muutama yritystä ennen kuin poikanen sai sen suuhun. Katsoin muita kuvia ja huomasin myös, että naaras oli tuonut muutama kertaa linnunpoikanen ruoaksi, eli se melkein varmasti tuhosi toisen lajiin pesän. Näin on luonnossa, vaikka meille se on surulista, toisen lajiin kuolema on toiselle elämää.

Altailla on ollut paljon linnun poikasia tänä vuonna, Kyhmyjoutsenin poikueessa oli alussa kuusi poikasta, mutta kesäkuun lopussa näin vain kolme. Olen nähnyt ainakin pari tai kolme punasotkan poikuetta ja se on aina kiva nähdä, kun tämä uhanalainen laji lisääntyy.

Julkiseksi tullut ”klypyankka” poikanen on kasvanut ja on nyt komea, leukistinen, eli valkoinen, nuori sorsa. Vielä se ruokaile ja lepäille sisarusten kanssa.

Yhdellä aamulla yllätyin, kun näin valkohäntäkauris työmaalla. Se näytti oleva vahan paniikissa, kun rakennustyö oli käynnissä. Onneksi se pääsi lintualtaiden alueelle missä oli rauhallisempi menoa.

Kesäkuussa enemmän kukat avasivat, mutta tuntuu minulle, että ei ole niin paljon erilaisia kukkia kuin ennen. Se sijaan on paljon ruoho lajia ja ne kukkivat voimakkaasti. Onneksi en kärsii heinäallergista ja pääsin lähelle kuvaaman makro linssillä niiden kukkimista.

Sirotytönkorento on vaihteleva värinen tytönkorento, joka se englanninkielinen nimi, variable bluet eli vaihteleva sini, kuvaille hyvin.

 

 

Viikkoraportin koostanut: Tuomas Heinonen