Kesä - viikko 31/13 - Suomenojan luonto

Kuluvalla viikolla sää vaihteli vesisateesta helteeseen. Lintualtaan vesi on kuitenkin selkeästi laskenut, sillä Espoossa ei ole tänä kesänä saatu kunnon vesisateita. Naurulokit ovat pääosin altaalta poistuneet, mutta rantakanojen poikasia on paljon näkyvissä. Ruoppauskulmaan on kasvanut hyvä keidas, minkä sisältä tupsahtelee kuvattavaksi liejukanojen ja nokikanojen poikasia. Kulmassa viihtyy myös muun muassa liro, sinisorsat ja yksinäinen punasotkan poikanen. Sivuston lukija Anne oli bongannut ja kuvannut altaalla mustaviklon mistä on viikon verran havaintoja altaalta.

Kauniit aurinkoiset ilmat saivat perhoset ja eri hyönteiset liikkeelle. Sekä apiloiden että pietaryrttien kukissa kuhisi kukkakärpäisiä, kimalaisia ja muita siivekkeitä. Myös ohdakeperhosia oli muutamia hyvin esillä kuvattavaksi, samoin yksittäisiä sitruunaperhosia, suruvaippoja ja kaaliperhosia.

Nokikanan poikanen ruokailee ruoppauskulmauksessa:

Liejukanan poikanen ruokailee ruoppauskulmauksessa:

Lapasorsa hämmensi vettä ja pohjaa lounaiskulmassa minkä jälkeen siivilöi sieltä syötävää nokallaan:

Loppuviikosta altaalta kantautui negatiivia uutisia. Joku oli työntänyt skootterinjämän altaaseen eteläisen lintutornin edustalle. Nopeasti heräsi huoli siitä, vuotaako skootteri öljyä tai bensaa altaaseen. Paikka oli suosittu sinisorsien päivälepopaikka, joten pienikin määrä haitallista ainetta olisi välittömästi linnuissa. Kävimme perjantai-illan reippailuna yhdistyksen jäsenten kanssa nostamassa skootterin altaasta ja siirsimme sen lähimmälle parkkipaikalle. Löydöstä teimme ilmoituksen poliisille.

Sunnuntai-iltana voimalaitoksesta kantautunut poikkeuksellisen voimakas ääni rikkoi lintualtaan hiljaisuuden. Äänen myötä laitoksen katolta nousi höyryä / savua pieni pilvi. Eteläisen puolen altaan linnut lähtivät lentoon ja kiersivät altaan ympärillä metelin jatkuessa useamman minuutin. Nauhoitimme videolle tätä voimalaitoksen konsertointia pohjoisrannalta.

Voimalasta kuuluvaa kovaa ääntä 4.8.2013:

Viikkoraportin lopuksi haaste Suomenojalla liikkuville:

Esa Lammi kirjoitti 4.8. seuraavaa: ”Huomasin tänään Finnoolla verikorentokoiraan, josta olisi saanut helposti kuvia (jos kamera olisi ollut matkassa). Otus oleskeli pohjoisrannalla täyttömään itäpään ison opastustaulun kohdalla. Se käytti rannalla kasvavan osmankäämin latvaa tähystyspaikkanaan, josta käsin se sieppaili pikkuhyönteisiä. Lajista on muutama aikaisempi havainto Suomenojalta, ainakin vuosilta 2007 ja 2011, mutta itse en ole sitä täällä aiemmin tavannut.”

Syyskorentoihin kuuluva verikorento on Suomessa harvinainen pääasiassa Ahvenanmaalla, Uudellamaalla ja Kaakkois-Suomessa ja sielläkin vain paikoittain tavattava laji. Suomenojalla on sitä tavattu pari kertaa aiemmin. Laji vaeltelee, joten satunnaisesti sitä voi nähdä varsinaisten esiintymisalueidensa ulkopuolella.

Seuraava haaste on siis saada verikorento kuvattua! Verikorentokoiraan voi helposti sekoittaa punasyyskorennon koiraaseen. Mustat, yksiväriset jalat ovat hyvä tuntomerkki ja kuvan avulla tämä lienee helposti todennettava piirre. Elokorentoon verrattuna verikorennolta puuttuu oranssiväri siiventyvestä ja siiven kärjen pisteet ovat mustat (elokorennolla oranssit). Lähetä kuvasi meille osoitteeseen toimitus@suomenoja.fi ja autamme sinua tunnistamisessa! Mikäli laji osoittautuu verikorennoksi, olisimme halukkaita käyttämään kuvaasi / kuviasi kotisivuillamme – sinun luvallasi tietenkin!

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]