Idänlehtikuoriaiset palasivat – Viikko 19/16

[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

Idänlehtikuoriaiset palasivat. Heti, kun leppiin ilmestyivät lehdet, tulivat ensimmäiset. Ovat samalla paikalla kuin vuosi sitten. Idänlehtikuoriaisella on kaksi sukupolvea vuodessa. Aikuinen talvehtii sammalten alla ja koloissa. Tämä talvehtinut kanta on nyt aktiivinen. Niiden keskikesällä ilmaantuvista toukista syntyy syyskesästä uusi sukupolvi, joka sitten talvehtii ja kierto jatkuu. Syytä on siis olettaa, että kyseessä on pysyvä vitsaus.

Perhosia on lennellyt jonkin verran. Nyt lentelevät ovat aikuisina talvehtineita. Suomenojalla on harvakseltaan näkynyt neitoperhosia, lanttuperhosia, sitruunaperhosia ja nokkosperhosia. Lentelevät rauhattomasti. Ahkerasti kiertämällä ja tarkkailemalla voi onnistua näkemään lämpöä ottava neidon. Monilla perhosilla on ollut erittäin repaleiset siivet, mikä kertoo elämän loppumisesta, talvehtimisesta ja syyskesän kolhuista. Viime vuoden huono perhoskesä näkyy kumulatiivisesti vääjäämättömästi. Se, kuinka paljon elo-syyskuun lämpöputken aikana tänne vaeltaneista, runsaasta neitoperhoskannasta on jäänyt talvehtimaan, on tietysti kysymysmerkki.

Korte on rikkaruohon maineessa tai sellaiseksi ihmiset sen luokittelevat. Se on kasvitieteilijöiden mukaan ainoa ”elävä fossiili”, mikä kertoo siitä, että se on ainoa paleontologisen kauden kasvi nykymaailmassa. Tuona kautena se oli saniaisten kanssa päälaji ja saattoi kasvaa jopa nykypuiden mittaiseksi. En (JR) siis turhaan kutsuttu sitä lapsena muurahaisen kuuseksi. Valokuvaajan kannalta se on monimutoinen ja mielenkiintoinen ja vuoden aikana sillä on erilaisia muotoja.

Vaahtera ja tuomi ovat kukassa ja haavassa kiiltävän tahmeita uusia lehtiä. Vehka eli kalla on altaan reunoilla jo näkyvästi esillä.

Lintualtaalla elämä on silminähden rauhoittunut. Sinisorsilla on poikaset, nokikanat hautovat altaan reunoilla, liejukanat vasta parittelevat. Yllättäen myös naurolokeilla on runsaasti pesiä altaan reunoilla, lähietäisyydellä luontopolusta. Näissä on haudonta käynnissä. Taveja on edelleen altaalla – viittaa vahvasti pesintään.

Suomenojan luonnolla oli kuluneella on kaksi opastusta. Näistä on erillinen raportti.

[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]

[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]