Matarakiitäjän toukka - Kuva: Helmut Diekmann

Matarakiitäjän toukka – Kuva: Helmut Diekmann

Kulunut viikko oli toistaiseksi paras perhos- ja sudenkorentoviikko. Alkuviikon viimeisinä hellepäivinä oli runsaasti amiraaleja, neitoperhosia ja ohdakeperhosia. Loppuviikolla Helmut havaitsi ja kuvasi naurisperhosenperhosen.
Helmut kertoo:
“Naurisperhonen kuuluu kaaliperhosten heimoon (Pieridae). Yleisin laji näistä on lanttuperhonen (Pieris napi); se lienee tesmaperhosen ohella Suomen yleisin päiväperhonen. Sen sijaan varsinainen kaaliperhonen (eli laji Pieris brassicae) ja naurisperhonen (Pieris napi) ovat harvinaisempia. Ne ovat vaeltajia ja niiden määrät vaihtelevat vuosittain suuresti. Jonain kesinä ne esiintyvät runsaasti, toisinaan ne näyttävät puuttuvan lähes kokonaan.
Naurisperhosen takasiiven alapinnalla voi olla hieman tummaa kehnää, mutta se on jakautunut tasaisesti, kun taas lanttuperhosella tumma kehnä reunustaa siipisuonia.”

Loppuviikosta täyttömaalla ja siihen liittyvillä niityillä saattoi nähdä kerralla 10-15 sudenkorentoa. Erityisen paljon on liikkeellä elo-, punasyys- ja tummasyyskorentoa. Myös ukonkorentoja näkee.
Suomenojan Luonto yritti rakentaa runsas vuosi sitten perhosbaarin eli istutti lietteen läjityspaikalle perhosia huokuttelevia kasveja. Kuten on moneen kertaan kerrottu tulos oli surkea – paikalla ei kasva mitään. Sen sijaan liete loihti varsinaisen perhosbaarin: lietteen mukana tullut laidunkarstaohdake kerää runsaasti perhosia ja pörriäisiä. Se on varsinainen magneetti.
Yksi kasvi, jonka etenemistä olen (JR) seurannut, on karhunköynös. Kesällä 2011 sitä oli vähän nokkoskukkulan länsipäässä eli parkkipaikan puoleisessa päässä. Nyt se peittää liki kolmasosan nokkoskukkulasta. Eteneminen on ollut todella nopeata. Samaten se kuristaa laajalla alueella raunioyrttejä ja jättipalsamia läntisen kävelytien reunalla ja on nopeasti vallannut lisää alaa. Vaikutta tällä hetkellä siltä, että raunioyrtit ovat katoamassa jättipalsamin ja karhunköynöksen tieltä. Tulvaniityltä ratsastustallien sivuitse Tiistilään johtavan polun varrella karhunköynöstä on jo pitkään ollut paljon. Se kasvaa vuohenputkia ja maitohorsmaa pitkin. Kasvusto on kuin lainehtiva meri. Ja polku on saanut reunoilleen kuin vihreät lumikinokset.
Tuomas kertoo sunnuntain havainnoista:
” Ruskosuohaukka saalisti altaan yllä pitkään, kunnes jäi jonnekin kasvuston sekaan joko jumiin tai lepäilemään. Sorsalintuja on siellä täällä, joitakin kymmeniä kottaraisia lentelee altaan ympärillä. Liejukanoja ja nokikanoja näkyi teinistä aikuiseen. ”

Ja vielä lopuksi: tomaatti näyttää taas tekevän hyvänsadon.