[fusion_builder_container hundred_percent=”yes” overflow=”visible”][fusion_builder_row][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
Valkokuuraiset hetket ovat ajoittain piristäneet muutoin lähes lumetonta maisemaa. Yöpakkasten myötä altaat ovat jäätyneet ja vesilinnut siirtyneet meren puolelle. Altaiden jää ei kuitenkaan ole vielä niin paksua, etteikö muutaman päivän lämpöaalto voisi sitä sulattaa.
Luoteiskulman metsikön ruokintapaikalla runsaslukuisten tiaisten ja mustarastaiden seurana on tänä syksynä ruvennut pistäytymään muutama värikäs tikli. On niitä aina näkynyt talvisin(kin) alueella, mutta ensimmäisen kerran ne ovat alkaneet käydä varsinaisella ruokinnalla. Osa tikleistä muuttaa talveksi etelämmäksi, mutta melkoinen osa jää ja etsii ravintoa mm. ohdakkeista. Suomenojalla pesii yleensä 1-2 tikliparia.
Myös talvilinnuksi eksoottinen punarinta viihtyy ruokintapaikan pähkinäravinnon parissa. Mielellään haluasi uskoa, että se on sama ”ultrakestävä” yksilö, joka viime talvena selvisi kovimmistakin pakkasjaksoista. Mutta todennäköisempää on tietysti, että se on eri, onhan punarinta 2-3 miljoonan parimäärällään kesäaikaan yksi Suomen yleisimmistä linnuista. Punarinnoista lähes kaikki (yli 99 %) muuttavat talveksi eteläisempään Eurooppaan.
Jukka Ranta kertoo omista havainnoistaan:
”Raportointijakso oli kokonaisuudessaan pakkasen sävyttämä. Öisin saattoi olla pakkasta reilusti, mutta päivisin vain vähän tai nollan tienoilla. Allas sai jo raportointijakson alussa jääpeitteen, joka oli aluksi kauniin kirkas ilman lumipeitettä. Kuuraa alkoi kuitenkin muodostua kasveille ja altaan pinnalle. Tätä täydensi muutaman minuutin kevyt lumisade. Talvipäivänseisauksen läheisyys näkyy keskipäivän pitkissä varjoissa ja erikoisessa valossa. Puissa on kuolleita lehtiä ja tuntuu, että järviruoko olisi vasta nyt kypsynyt.
Raportointijaksolla uutisoitiin, että ilmakehän CO2-pitoisuus on noussut kaikkien aikojen ennätykseen. Sattumalta, tästä vielä tietämättä, kuvasin tupruttelevaa voimalaitosta, joka näytti tehokkaasti osallistuvan ennätyksen tekemiseen. Tuli mieleen intiaanipäällikkö Seattlen sanat: Maata eivät antaneet sinulle vanhempasi, sen lainasivat sinulle lapsesi, me emme peri Maata isiltämme, me lainaamme sen lapsiltamme. ”
Tämän viikkoraportin laati Esa Mälkönen. Seuraava julkaistaan 17.12.2018.
[/fusion_builder_column][fusion_builder_column type=”1_1″ background_position=”left top” background_color=”” border_size=”” border_color=”” border_style=”solid” spacing=”yes” background_image=”” background_repeat=”no-repeat” padding=”” margin_top=”0px” margin_bottom=”0px” class=”” id=”” animation_type=”” animation_speed=”0.3″ animation_direction=”left” hide_on_mobile=”no” center_content=”no” min_height=”none”]
[/fusion_builder_column][/fusion_builder_row][/fusion_builder_container]