Talventörröttäjät on nimike joukolle kasveja, jotka jäävät talveksi pystyyn ja uhmaavat lumihankia törröttäen kinosten alta. Englanninkielen nimitys ”winter seeders”, talvisiementäjät kuvaa hyvin näiden kasvien luonnetta. Myös siemenet ovat tallella ja ne tarjoavat oivan ruokavaraston siemensyöjille eli siemeniä ravintonaan käyttäville linnuille.

Ongelma on, että ne ovat yleensä ikäviksi rikkaruohoiksi koettuja kasveja, kuten seittitakiainen, jokunen ohdakelaji ja pujo. Näistä viimemainittu on jopa hankala allergisoiva kasvi, jonka vaikutuksen taas itsekin koin tänä kesänä pahana heinänuhana. Ainoastaan pietaryrtti lienee laji, joka on löytänyt tiensä joidenkin puutarhojen ja pihojen koristeeksi.

Heinäkuun puolenvälin jälkeen kukkivat talventörröttäjät dominoivat täyttömaalla Suomenojan näkymää. Erityisesti pietaryrttiniityt ovat mahtavia ja seittitakiaiset säestävät niitä. Nämä kaksi ja pujo ovat avainkasveja hemppojen, urpiaisten, tiklien ja jopa pulmusten viihtymiselle talvisin Suomenojalla.

Jos ja kun aluetta aletaan niin sanotusti siistimään ja maisemoimaan ja muuttamaan enemmän puistomaiseksi, on varmaa, että ensimmäiseksi sormi osoittaa takiaiskenttiä ja pietaryrttiniittyjä. Kukapa niitä haluaisi – tai no, kysykääpä tikliltä tai urpiaiselta. Siksi puserossa elää iso pelko, että muutoksia tehdään monimuotoisuus hävittäen ja saadaan aikaiseksi peruuttamaton ketjureaktio. Lintujen lisäksi monimuotoisuudella ja ruderaattikasveilla on iso merkitys perhosille.

Siksi maisemointi, puistottaminen on tehtävä taidolla ja tiedolla – monimuotoisuutta kunnioittaen ja antaen arvo myös ruderaatille.

– Jukka