Kulmaritariyökkönen - Kuva Helmut Diekmann

Kulmaritariyökkönen – Kuva Helmut Diekmann.

Altailla voi vielä nähdä pitkälti toistasataa vesilintua, pääosin nuoria tai vaihtopukuisia, mm. harmaasorsia, sinisorsia, lapasorsia, taveja, ja jokunen haapanakin sekä pieniä määriä rantalintuja: nokikanoja ja liejukanoja. Muuttomatkalla pysähtyneitä kahlaajia, erityisesti liroja, näkee mm. etelätornista vähän länteen olevalla lietteellä, sillä siellä vettä on liejukon päällä  vain muutama sentti ja kahlaajien jalat yltävät pohjaan.

Perhosharrastaja voi löytyy erilaisia yö- ja päiväperhosia, minkä tämän havaintoraportin kuvat hyvin todistavat. Helmut Diekmann kertoo:

”Yhtenä aamuna (12.8.) tein kävelylenkin lintualtaan ympäri ja löysin kaksi yöperhosta: vaaleakeltayökkösen ja koivulovimittarin. Molemmat lajit aloittavat lentonsa loppukesällä. Toinen yhteinen piirre on siipien keltainen pohjaväri. Se antaa yöperhosille hyvän suojan, kun ne päiväsaikaan lepäävät kuivien lehtien seassa. Elokuussa näkee jo varsinkin koivuissa runsaasti kellastuneita lehtiä.

Yhtenä iltana sivelsin lintualtaan pohjoispuolella seisovan haavan rungolle itse tekemäni syöttinestettä (joka sisältää mm. punaviiniä, punaviinietikkaa ja fariinisokeria).  Pimeyden laskettua tarkistin paikan taskulampun valossa. Lukuisten pienten yökkösten lisäksi syötille oli saapunut siniritariyökkönen ja kulmaritariyökkönen. Valokuvasin ne seuraavana aamuna samassa paikassa päivänvalossa. Nämä komeat ritariyökköset lukeutuvat Suomen suurimpiin yöperhosiin. Siniritariyökköstä tapaa haavikoissa; haapa on toukan ravintokasvi. Kulmaritariyökkösen toukka syö haapaa tai pajua. Molemmat puulajit kasvavat lintualtaan ympäristössä runsaslukuisina.

Lintualtaan pohjoispuolella sijaitsevalla perhosniityllä lentelivät viime viikolla ainakin kaksi hohtosinisiipikoirasta. Näin ne peräkkäisinä päivinä. Perhoset edustavat lajin toista sukupolvea (ensimmäinen sukupolvi lensi kesä-heinäkuussa). Toisen koiraista tunnistaa helposti, sillä siltä puuttuu pieni palanen molemmista takasiivistä. Symmetrisestä jäljestä päätellen sudenkorento oli näykkäissyt. Toinen koiras on tuore ja ehjä. Koiraat kisailevat aina välillä keskenään ja nousevat korkealla ilmaan. Ne puolustavat reviirejään ja käyvät myös isompien perhosten, mm. nokkosperhosten, kimppuun.

Sudenkorentoja lentelee lintualtaan ympäristössä näin elokuussa runsaslukuisina. Toinen leimaava loppukesän piirre on heinäsirkkojen loputon konsertti. Aurinkoisina päivinä saa kuulla sirkkojen siritystä aamusta iltaan.

Jukka Ranta puolestaan havainnoi:

”Elokuiseen tapaan syyskorentoja on nyt runsaasti ilmassa ja korsilla ja jopa poluilla. Sudenkorentokivi ei petä. Elo- ja punasyyskorennot pysähtyvät sinne tarkkailemaan maailman menoa. Kuvissani kaikki kolme ovat elokorentoja (kiven kuvat ovat samasta yksilöstä, myös kasan korento), vaikka valon taittuminen muuntaa värejä ja saattaa herättää ihmetystä.

Seurantajakson toisen viikon perjantaiaamuna oli miltei ennätyssade, kuten uutiset ovat kertoneet. Lauantaina poluilla oli vielä lätäköitä, puro oli täynnä, muttei purkautunut niitylle. Oletettavasti niityn lätäköt olivat sateen aiheuttamia. Sen sijaan Djupsundsbäcken purkautui Hyljeluodontien takaiseen metsikköön (huom. Hylkeenpyytäjäntie on nyt uudelta nimeltään Meritie). Metsikössä oli hyvin laajasti vettä. Tien ali menevä putki oli ilmeisesti tulppana.

Joku oli järjestänyt grillijuhlat täyttömaan perhosalueella ja jättänyt roskat muiden ihasteltavaksi. Myös tallitien metsässä on paikallisia jäteposteitä, mm. kokonainen tynnyri täynnä talousjätettä.”

Puhdistamo tiedotti häiriötilanteesta Suomenojan jätevedenpuhdistamolla:

​Suomenojan lammikon läheisyydessä on hajuvalitusten seurauksena etsitty mahdollista vuotokohdetta. Tiistaina 21.8.2019 havaittiin, että Suomenojan jätevedenpuhdistamon aktiivilieteprosessin näytevedet ovat automaatiojärjestelmävirheen johdosta valuneet 4.7.2019 – 21.8.2019 Suomenojan jätevedenpuhdistamon ja Suomenojan lammikon väliseen ojaan.

Häiriötilanne on päättynyt 21.8.2019 ja selvitys jatkotoimista on käynnistetty. Arvioitu ylivuotomäärä on 8100 m3, kiintoainemäärä 28 t, ammoniumtyppi 14 kg ja nitraattityppi 91 kg.

Mielenkiintoista että muiden piti hajuhaitoista valittaa, kun puhdistamon oma väki ei ollut huomannut haittoja. Liekö työntekijöiden hajuaisti vuosien varrella täysin turtunut…

Tämän viikkoraportin koosti Esa Mälkönen. Seuraava raportti julkaistaan 9.9.2019