Viime viikolla keskusteltiin altaan rasvaongelmasta. HSY antoi seikkaperäisen ja labra-analyyseihin perustuva taustatiedon. Rasvaahan se oli ja sitä näkyi edelleen koko viikon altaan poistoputken eli ruoppauskulmauksen luona.

Oletko joskus miettinyt, mikä on parkkipaikan vieressä olevaa allasta, johon osa loka-autoista tyhjentää lastinsa ja joka on varisten suosiossa. Meille selvisi viikolla mikä on tämä betoninen allas. Ystävällinen traktori kuljettaja kertoi Tommille, että siihen tuodaan esim. sadevesikaivojen liete kun sitä puhdistetaan.

Altaassa ylimääräinen vesi valuu pois. Kuivahko maa-aines kasataan reunoille lopullisesti kuivumaan. Hiekkakasoista otetaan kemialliset näytteet esim. raskasmetallit. Tulosten jäkeen päätetään mihin maa-ainesta käytetään esim. maanteiden pohjaan tai jos näyte on negatiivinen niin maa-aines viedään Riihimäelle oikeaoppiseen puhdistukseen.

Kävelytietä, joka on hakkuuaukion ja Plantagen välillä,  levennetään reilusti. Miksi? Taitaa olla pohjusta kadulle, joka rakennetaan Plantage edestä tulevalle Suomenlahdentielle. Työmaalla on siirtolohkare joka on haljennut.Tämä ei kuitenakaan ole se suojeltu suuri lohkare, joka 20m hakkuuaukiosta pohjoiseen ja on rauhoitettu luonnonmuistomerkkinä. Sen koko on noin 6 x 6 x 4m. Lohkareen alla on pienehköjä luolia. Siirtolohkare on ajautunut paikalleen 12.000 vuotta sitten Viipurin alueelta. Jääkaudella oli voimaa.

Kuluvalla viikolla tapahtui selvä käännös syksyiseen ilmaan. Siitä huolimatta lupiinitkin ovat alkaneet kukkimaan uudestaan. Myös satamassa näkyy syksy työn touhuna. Veneet ovat kuin muuttolinnut: keväällä vesille ja syksyllä malle talvehtimaan. Syksyn tulo näkyy myös talleilla: etenkin viikonloppuisin siellä on paljon touhua. Kesän muistot näkyvät myös puron suistossa, jonne kerääntyy kesän aikana iso rojumäärä. Sataman edustalle linnut ovat saaneet oman bajamajan.

Syksyn merkki on myös Espoon rantamaraton, joka kunnioittaa Suomenojaa suorittamalla ohikulun. Maratoonareita odotellessa huomioni (JR) kiintyi ukonkorentoon, joka uteliaani päristeli ympärilläni. Pysähtyi sen verran, että sain sen kuvattua – ja osoittautui erikoisuudeksi: etelänukonkorennoksi. Eteläntyttö sai poikakaverin – etelänukonkorennon. Kiitoksia Sami Karjalaiselle tunnistuksen varmentamisesta.