Miltei koko viikon oli lämpötila plussan puolella paria pakkasaamua lukuunottamatta. Polut olivat liukkaita, muhkuraisia ja raskaita kävellä. Polulta poikkeaminen johti ”putoamiseen” lumeen haaruksia myöden ja ylös kampeaminen oli kameroiden ja laukun kanssa tosi hankalaa. Niityllä kävely oli lähes mahdotonta.

Tuomaksen muistiinpanoja viikolta:

”Jääpuikot katoavat maisemasta, kun ne yksi kerrallaan putoavat töhrittyjen pumppukoppien räystäistä maahan. Alkuviikosta oli vielä yksi jäljellä, torstaina ei enää yhtään. Lumi on sulanut hitaasti, mutta tasaisesti alueella lämpötilan ollessa nollassa tai jopa vähän plussalla. Kaukolämpöputkilinja on jo sula koko matkalta.

Keskiviikkona yksinäinen urpiainen ruokaili betoniputkella, kunnes isolepinkäinen äkkäsi sen ja alkoi lentokilpailu. Pieni urpiainen lensi alkuun haapojen seassa, kunnes lähti varikolle päin, välillä linnut pysähtyivät kukin omaan puuhunsa – sitten matka taas jatkui. Lopulta menetin näköyhteyden, lopputulos jäi arvoitukseksi. Selvisikö urpiainen vai joutuiko se teurastajan kynsiin?

Toisella reunalla allasta kanahaukan metsässä millä nimellä altaan pohjoispuolella olevaa kuusi-mäntymetsää kutsumme nakutteli käpytikka keloa tiaisten laulun säestämänä – kanahaukkaa ei näkynyt, tällä kertaa.

Altaalla oli hiljaista, voimalan humina ja Länsiväylän kohina täyttivät äänialan.”

Kalastajantien ja Suomenlahdentien risteyksessä on Metroon liittyvän Tiistilän kuilun luohinta. Suomenlahdentien tulee jatkumaan tältä kohtaa Kalastajantien länsipuolelle metsikön läpi ja tulvaniityn yli tulevaa Finnevikenin siltaa pitkin. Metsikön läpi kulkee talvisinkin hyvin käveltävissä oleva polku. Polun alku seuraa tulevan tien linjausta. Näyttää siltä, että sinne tullut merkattuja puita enemmän ja muuta merkki on ilmaantunut yllättäen aika pitkälle talleille päin. Merkattujen puiden lisäksi on maastossa muitakin merkkejä. Rakentaminen alkaa sitten syyskesästä.