Naurulokki ja poikaset - Kuva Esa Mälkönen

Naurulokki ja poikaset – Kuva Esa Mälkönen

Altaan ensimmäinen poikue oli viikko sitten sunnuntaina havaittu telkkäpoikue. Viime viikolla joukkoon liittyivät niin sinisorsa kuin naurulokki. Sinisorsa- ja telkkäpoikueita on jo ainakin kolme.

Myöhäiset vesilintupesijät, kuten osa tukkasotkista, vasta aloittelevat 3,5 – 4 viikon hautomisurakkaansa. Ja laululinnuista kaikkein viimeisimmät ovat vielä matkalla. Odotettavissa on lisää laulumestareita: kerttuja ja kerttusia.

Tänä vuonna lokki- ja vesilintumäärät ovat olleet huomattavasti alle normaalivuoden. Naurulokkeja on todennäköisesti 1000-1500 paria, kun edeltävinä vuosina määrä on ollut monesti kaksinkertainen. Osin tämä on odotettua, sillä Ämmässuon kaatopaikan poistuminen ravintolähteenä voi pikkuhiljaa näkyä. Kun kaatopaikalla ei enää ole lokkien ulottuvilla juurikaan biologista jätettä, ne joutuvat turvautumaan vaikeammin löydettävään ravintoon. Suomenojan altaat eivät alkuunkaan yksin elätä.

Yllätys sitä vastoin on ollut nokikanojen ja monien vesilintujen vähyys. Kolmannes tai puoletkin kannasta on poissa. Todennäköisiä syitä on useampia. Pesäpaikkaa valitessaan lintu arvioi ympäristön turvallisuutta ja ravintotilannetta. Ylhäältä ilmasta käsin alue näyttää erilaiselta kuin aiemmin, länsipuolen suojaavia metsiköitä on hakattu ja maansiirtotöiden jäljet näkyvät aivan vieressä. Muutoin turvallisuustilanne näyttää normaalilta, petoja (minkkejä, supikoiria, kettuja tai kanahaukkoja) ei tunnu olevan liiaksi asti. Itse asiassa naurulokkiyhdyskunta pelmahtaa nykyisin vain ani harvoin jotain säikkyessään edes osin ilmaan.

Toinen allaslintujen vähäisyyden syy voi olla alkuvaiheen matala vesi. Jäät lähtivät altailta suhteellisen myöhään huhtikuun puolivälissä, vesi oli (pidettiin?) hyvin matalalla. Pinta oli huhtikuussa 10-20 cm normaalia alempana ja paikoin pohja pilkisti pinnan yläpuolelle. Allas on matala, tyypillisesti 50 cm molemmin puolin, mikä on monille vesilinnuille, varsinkin puolisukeltajille hyvä. Normaalia kolmanneksen matalampi saattaa olla jo liian matala. Nokikanoja jäi altaalle alle puolet  aiemmasta, eikä niiden näyttäviä turnajaisia juuri näkynyt. Puolitosissaan sanottuna nokikanat eivät ehkä tykänneet, kun pää pamahti sukeltaessa pohjaan…

Kolmas syy voi olla, että ravintotilanne, lähinnä pienten selkärangattomien määrä, on jostain syystä näyttänyt alkukeväällä heikolta ja vesilinnut ovat jatkaneet matkaa. Neljäs osasyy voi olla, että viime vuoden kylmänä kesänä poikastuotanto oli heikohko, eikä Suomeen ollut yhtä monta palaajaa.

Kasvi- ja hyönteismaailmasta Jukka Ranta kertoo ”Pari vuotta sitten läntistä kävelytietä reunusti komea raunioyrttikasvusto. Tosin se oli jo vähän jättipalsamin kuristuksessa. Vuosi sitten talvella ja kevättalvella laitettiin kävelytien länsireunaan kaukokylmää ja maa kaivettiin auki koko läntisen kävelytien matkalta. Sen seurauksena hävisi marjanruusu, yksi koiranruusupensas ja raunioyrtit. Syksyllä jättipalsamit täyttivät tilan. Tällä hetkellä kävelytien reuna on ristikukkaisten, kuten keltaisen peltokanankaalin ja valkoisen lutukan valtaama. Raunioyrttejä on paikoitellen muutama. Peltokanankaali houkuttelee lanttuperhosia, joita on lennellyt aika paljon. Rantaveden yllä pörräävät sudenkorennot: tytönkorentoja, hukankorentoja, isolampikorentoja. Mielenkiintoinen oli tytönkorennon lounas: kärpänen tai paarma hävisi suuhun alta kahden minuutin.”

Viime viikolla armeija meinasi ”hyökätä” altaille. Alueen näyttelytelineisiin, jopa kuvien päälle oli teipattu harjoituksesta kertovia lappusia. Osoittautui että varusmiehet olivat teipanneet lappusia merkillisesti (ilman kantahenkilökuntaa) . Puolustusvoimat suunnitteli käyvänsä paukkupanoksin taisteluharjoituksia allasalueen tuntumassa, mutta kun kuulivat, että lintujen pesintä on käynnissä, luopuivat ammuskelusta. Kovin korkeaa arvosanaa ei voi antaa puolustusvoimien omalle luontotietämykselle, mutta muuten toimivat ryhdikkäästi. Kun kuulivat taulujen turmelemisesta, edustaja kävi paikalle, ja lupasivat korvata vahingon. Tauluista saatiin poistettua kuitenkin omatoimisesti liimajäljet.

(Viikkoraportin laati Esa Mälkönen)