(Snails, Gastropoda)

Lehtokotilo

Lehtokotiloita (Land snails) on vaikea olla Suomenojalla huomaamatta. Jo varhain keväällä täyttömaan polut ja erityisesti polkujen reunat täyttyvät kotiloista. Ajoittain on vaikea kävellä poluilla astumatta niiden päälle. Poikkeaminen reunuksille ja niittyalueille saa aikaan ikävän narskunnan jalkojen alla.

Etelänruttojuuren kukinnan ollessa ohi ja lehtivaiheen alkaessa, alkavat myös kotiloiden juhlat. Lehdet täyttyvät kotiloista ja pian ne ovat reikäisiä ja lopulta kuin ritilöitä, kotiloiden mässäilyn tuloksena.

Lehtokotilo kuuluu tarhakotiloihin ja on yleinen Keski- ja Pohjois-Euroopassa. Etelä-Suomessa se lienee ns. etanoista – kansankielellä ilmaistuna – yleisin puutarhureiden kiusankappale. Se on tummanruskea ja kovakuorinen. Myös ns. koppa eli kuori on tummanruskea, jossa saattaa olla vaaleampia raitoja.

Kotilotarkkailija löytää myös viinimäkikotiloita ja valko(musta)huulitarhaetanoita. Viinimäkikotilo on lehtokotiloa vaaleampi ja sen ruumis on harmahtavan ruskea. Myös valko- ja mustahuulitarhakotiloita on paikalla. Nimensä mukaisesti näiden kuoren reuna on joko valkoinen (hyvin vaalea) tai musta. Nämä kuitenkin helposti hukkuvat lehtokotiloiden valtavaan massaan.

Uusimmista kiusankappaleista havaitaan myös Espanjan siruetanaa. Oikeastaan ihmetyttää, että se ei ole saanut suurempaa jalansijaa Suomenojalla – syöhän se mm. lehtokotiloita (tai oikeammin imee niitä kuiviin).

Tulvaniityllä tapaa runsaasti erilaisia kosteikkokotilo.