Jäät sulivat altailta kokonaisuudessaan. Vielä keskiviikkona oli altaan pohjoisosat ”lahtineen” jäässä. Viikonloppuna jäitä ei enää näkynyt. Mustakurkku-uikku ja lapasorsa saapuivat ja runsastuivat hetkessä. Kuten odottaa saattoi, oli kevätmuutto poikkeuksellisen intensiivinen ja tapahtui lyhyessä ajassa verrattuna aikaisempiin vuosiin. Erikoisuus oli merimetso, joka tarkkaili maailman menoa sataman edustan luodolla koko viikon. Myös altailla oleskeli harvinainen vieras: pikku-uikku,

Muukin luonto osoitti heräämisen merkkejä . Sammakkojen marssi talvehtemisisjoilta kutupaikoille alkoi – hyvin runsaana. Tämä oli merkittävää, koska kahtena edellisenä keväänä sammakkohavainnot olivat hyvin vähäisiä, oikeastaan olemattomia. Myös talvehtineet perhoset ilmaantuivat – nokkos- ja sitruunaperhosia näkyi jo runsaasti. Kohokohta oli viime kesän vaelluskannasta talvehtimaan jääneet isonokkoperhoset – Helmut havaitsi niitä peräti kolme. Kuvissa ovat rinnakkain nokkosperhonen ja isonokkosperhonen – erot ovat helppo havaita. Lisäksi tietysti on kokoero. Ehkäpä eniten ero viime vuoteen näkyy kasvimaailmassa. Kukinta on selvästi jäljessä viime vuotista. Yllätys oli sieväsinililjojen ilmaantuminen polkujen reunoille – erityisesti maasiiroissa ja -kuljetuksissa tippuneille kasoille. Monivuotisena sipulikasvina se ponnistaa uusillakin paikoilla.

Viime vuoden viikkoa 17 voi tarkastella täältä.

Tuntui, että venestaman herääminen oli vähintäin yhtä hektistä kuin luonnon. Keskiviikosta alkaen veneitä laskettiin kiihtyvällä tahdilla viikonloppua kohden. Innokkaimat eivät päässeet Ryssjeholmenin edustaa pidemmälle, kun iso jäälautta pusitti innokkaimmat merelle yrittäjät.

Kaikkea sitä sattuu. Konttasin (JR) innoissani sammakoiden perässä. Edestäni pinkaisi rotta pakoon. Molemmat pelästyivät varmaan yhtä paljon. Rotta oli kuitenkin julkimo, koska kameran huomattuaan se jäi poseeraamaan muutaman metrin päähän.