Iharuusu - Kuva Jukka Ranta

Iharuusu – Kuva Jukka Ranta.

Heinäkuun alkupuolella tulee Suomenojan altailla aina haikea olo.  Naurulokkien riemukas kirkuna päättyy poikasten vartuttua ja lokit lähtevät muille maille. Allas itsessään ei elätä, se on naurulokeille ”vain” kolmen kuukauden pesimäkauden koti huhtikuun puolivälistä heinäkuun alkupäiviin.

Altailla voi vielä nähdä sorsalintujen pieniäkin poikasia, osalla naaraista on ollut uusintapesue ensimmäisen tuhouduttua. Sorsanaaras on aina yksinhuoltaja, sorsakoiraat eivät osallistu  poikueiden elämään.

Useimmat sorsakoiraat eivät enää kanna juhlapukua, niillä on sulkasato. Sorsien sulkasato on varsin totaalinen, ne voivat olla viikkokausia käytännössä lentokyvyttömiä. Uuden juhlapuvun koiraat saavat syksyksi ja monet pariutuvat jo syyskauden aikana – suomalaissorsien enemmistö käytännössä ulkomaan muuttomatkojen aikana.

Nokikanat saattavat keskikesälläkin, tosin hyvin harvoin, intoutua yhteenottoon.  Sain todistaa erikoista tapahtumaa. Kauempana kahden poikasensa kanssa liikkunut tukkasotkanaaras ryntäsi lentäen mukaan nokikanojen taistoon.  Sotka törmäsi vauhdilla nokikanaan ja pyrki kontaktiin tappelupukareiden kanssa. Nokikanat olivat kuitenkin niin keskittyneet toisiinsa, ettei sotka saanut niiden kiinnostusta. Miksi tukkasotka intoutui taistoon? Todennäköinen selitys on, että se jotenkin koki, että sen poikaset ovat moisessa temmellyksessä vaarassa.

Jukka Ranta kirjoittaa ruusuista ja kasvimaailmasta:

”Kesäkuussa herätti hämmennystä ja keskustelua vieraslajien hävittämistä koskeva määräys, että kurttulehtiruusu on henkipatto ja kasvustot on hävitettävä kolmessa vuodessa. Samanlaisia ukaaseja tuli lupiinien osalta. Tarkemmin tietoa löytyy vieraslajit.fi sivustolta, etusivulta ja kurtturuusun lajisivulta.

Keskustelua herätti kurtturuusun määritelmä. Asiaa täsmennettiin niin, että kaikki värimuunnelmat kuuluvat hävitettäviin, mutta eivät ns. tarhakurtturuusut, jotka ovat jalostettuja eivätkä käytännössä leviä. Tarhakurtturuusulla on yleensä kerrottu, moniterälehtinen kukka. Luonnonruusuilla on yksinkertainen viisiterälehtinen kukka. Eli hävitettäviä ovat luonnon kurtturuusut. Samalla tähdennettiin, että kurtturuusua ei pidä sotkea Suomen alkuperäisiin luonnonruusuihin, kuten orjanruusuun, metsäruusuun ja iharuusuun. Suomenojalla on muutama pieni kurtturuusupensas ja yksi iso, joka on laajentunut vuosien saatossa. Tämä iso sijaitsee parkkipaikalta altaan reunalle johtavan polun varrella, kasvi- ja hyönteistaulujemme takana. Se on todella laaja pensas.

Miksi kirjoitan tästä? Kävin viikolla tarkistamassa ovatko suopayrtit tulleet esiin. Nehän ovat parkkipaikan läheisyydessä pikkaisen altaalle päin. Eivät olleet, mutta sen sijaan löytyi hyvässä kunnossa olevat orjanruusu- ja metsäruusupensaat. Olen tuskaillut luonnonruusujen häviämistä muutosten myötä Suomenojalta. Mutta nyt niitä pari kappaletta lisää. Kolmas luonnonruusu, iharuusu kasvaa (hälyttävän) lähellä isoa kurtturuusua. Kuvissa on näiden kolmen kukkien kuvat.

Pelko on nyt tietysti se, että jos kaupunki alkaa hävittämään kurtturuusuja menee lapsi pesuveden mukana: eli myös luonnonruusut. Ruusu, mikä ruusu. Päätin kollata tarkemmin niittyjen reunoja ja metsiköitä, jos luonnonruusuja löytyisi lisää.

Aikanaan malvaa kasvoi paikalla, jossa on nyt metron kuilutyömaa lämpöputken vieressä. Malvat hävisivät työmaan myötä. Nyt niitä on ilmestynyt lisää ns. tomaattipellon reunalle. Ahdekaunokit kukkivat parhaillaan komeasti. Perhosia ei niissä näkynyt. Onneksi kimalaisia ja mehiläisiä oli runsaasti (vertailun vuoksi: Latokaskenniityn ahdekaunokit ovat täynnä perhosia sinisiivistä hopeatäpliin). Hukankorentoja lenteli runsaasti. Esimerkkinä litteä hukankorento. ”

Tämän viikkoraportin laati Esa Mälkönen. Seuraava raportti ilmestyy ma 29.7.