Liito-orava. Kuva: Esa Mälkönen

Liito-orava. Kuva: Esa Mälkönen

 

Nyt maaliskuun lopulla on liito-oravien paras riiusteluaika (osalla on toisen pesueen myötä myös toukokuun lopulla), ja urokset liikkuvat taajaan. Uroksen reviiri on tutkimusten mukaan tyypillisesti 60 hehtaaria, mutta naarailla vain 5 hehtaaria. Uros pyrkii valloittamaan reviirillään mahdollisimman monta naarasta.

Yleisin liiturin käyttämä kolo on käpytikan vanha pesäkolo, mutta niitä ei varsinkaan hoitometsissä ole riittävästi. Suomenojan Luonto ry on sijoittanut altaan metsiköihin toistakymmentä liiturille sopivaa pönttöä. Tällaisen pöntön suuaukon koko on 40-43 mm, josta liito-orava mahtuu, mutta ei sen arkkivihollinen näätä. Liito-orava käyttää vuoden aikana useampaa koloa, urokset noin kahdeksaa eri yöpymiskoloa ja naaraat viittä.

Muutamilla Suomenojan pöntöillä on selviä asumisen jälkiä eli puun juurella on liito-oravan papanoita. Yhden potentiaalisen pöntön lähituntumassa allekirjoittanut seurasi useampana iltana liito-oravan käyttäytymistä. Yöeläimenä se lähti pöntöstä vasta auringonlaskun jälkeen, tyypillisesti 40 minuuttia auringonlaskusta. Loppukeväästä ja kesällä naaraita voi hyvällä onnella nähdä jopa poikasineen valoisaan aikaan, kun ne käyvät useamman kerran vuorokaudessa ruokailemassa, syöden lehtipuiden norkkoja ja lehtiä.
Liito-orava on EU-direktiivin tiukasti suojelema laji.

Kun katsoo tämän viikon lentokoneesta otettua kuvaa Suomenojasta, täytyy melkeinpä ihmetellä, että liito-orava viihtyy näinkin pienissä metsiköissä ja rakennusten puristuksessa.
Altaalla kulunut viikko oli hitaasti etenevän kevään viikko. Alkuviikolla oli sen verran sulaa vettä, että se houkutteli sinisorsia purolle, mutta kaiken veden jäätyminen ajoi ne taas pois.

(Viikkoraportin toimitti Esa Mälkönen)