Lauhaa marraskuuta – Viikot 45-46/2018

Tikli ruokinnalla – kuva Timo Leppäharju

 

Syksyn ilma jatkuu lauhana, altaalla on vain muutama tavi ja purossa iso määrä sinisorsia. Ruokinnalla käy tiaisten ohella punatulkkuja, mustarastaita, närhiä ja nyt myös tiklejä. Yleensä nämä siemensyöjät löytyvät urpiaisten tavoin altaan ympäriltä. Kanahaukka päivysti sähköpylväässä varisten rääkyessä yläpuolella. Varikset yrittivät karkoittaa sitä myös syöksymällä sitä päin ja lentämällä parvessa lähellä.

 

Muutama metsämyyrä on ilmaantunut ruokintapaikalle. Myyrien runsaus vaihtelee vuosittain melkoisesti eri osissa Suomea. Pohjanmaalla on juuri tänä vuonna ollut huippumääriä, kun taas suurimmassa osa Etelä-Suomea myyrät ovat olleet vähissä viimeiset pari vuotta. Tuoreen Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan tänä syksynä myyräkannat ovat alkaneet runsastua Itä- ja Etelä-Suomessa.

 

Jukka Ranta kertoo:

Lähtiessäni lauantaina Suomenojalle huomasin, että puutarhamme jouluruusu (nimestään huolimatta vuokko) oli kukassa. Yleensä se puhkeaa kukkaan vasta huhtikuussa. Kun on ollut raportteja siitä, että Helsingin alueella saattaa löytää kukkivia sinivuokkoja, ajattelin josko täälläkin.

Varsinainen syy mennä tallitien metsään oli tarkistaa siellä kasvavien ruusujen okat ja vuosikasvun väri. Se mitä olen epäillyt orjanruusuksi, tai täsmällisesti sanoen heleäorjanruusuksi, tuntuu olevan orjanruusu. Okat ja vuosikasvun väri tukevat tätä, kuten myös kiulukoiden muoto. Orjanruusu on etelärannikolla yleisempi kuin tunnetuin luonnonruusu, eli metsäruusu. Orjanruusun voi sekoitaa helposti koiranruusuun, joka kasvaa Ahvenanmaalla ja saaristomerellä luonnovaraisena. Suosittuna puutahakasvina sitä saattaa löytää karkulaisena tai jäänteenä myös Etelä-Suomesta. Koiranruusua on kasvanut ruderaatilla kaksi pensasta, mutta ne kokivat kohtalon kaukokylmän rakentamisen yhteydessä.

Tallitienmetsässä on neljä hedelmäpuuta, luumu- ja omenapuita, Vanhoja, jäkälöityneitä ja sammaloituneita, mutta tehneet kuitenkin hedelmiä. On ollut hyvä paikka kuvata jäkäliä ja niiden välissä kasvavia sammaleita. Noin vuosi sitten yksi puuvanhuksista oli osin kaatunut – luonnostaan vai ihmisen vauhdittamana, vaikea sanoa. Se vahingoitti pahasti orjanruusupensasta, useita oksia ja haaroja katkesi.

Kävin tarkastamassa tallitienmetsässä vuokkopaikat. Ei löytynyt. Ei tullut mieleen käydä katsastamassa japaninruttojuuria. Sain sitten klo 22 jälkeen sähköpostin, jossa kuvan kera ihmeteltiin tallitien metsän japaninruttojuuren esiin tuloa. No harmitti. Menin sitten sunnuntaiaamuna katsomaan, mitä etelänruttojuurille kuuluu, koska ne tulevat esiin yleensä kaksi-kolme viikkoa ennen japaninruttojuuria. Eivät oleet esillä. Muutama reikäinen vanha lehti oli vielä vihreänä. Poikkeuksellisesti siis tänä talvikautena japaninruttojuuret olivat ennen. En tiedä onko etelänruttojuuret ottaneet siipeensä kaukokylmätyön aikana. Ei kyllä siltä näytä, alue on ihan normaalin oloinen.

Matkalla kaukolämpäputken viereen kävin nokkoskukkulan takana ja kuljin koivikoiden välissä olevaa niittyä läntisten kävylyteiden risteykseen. Huomio kiinnittyi vihreyteen ruskean ja harmaan keskellä. Varressa olevien lehtiruusukkeiden takia arvelin kasvin olevan jokin matara, vaikuttivat tuoreilta kasveilta. Ilmeni sitten, että kyseessä oli kierumatara, jonka lehdissä ja varressa olevat väkäset auttavat sitä leviämään eläinten välityksellä. Muinaistulokas, siis kauan aikaa sitten saapunut. Ei ole ronkeli kasvupaikan suhteen, myös joutomaat käyvät.

Halava siementää parhaillaan ja siemenkodta/-norkot ovat nyt tuuheita.

Viikkoraportin toimitti Timo Leppäharju

 

2018-12-11T19:23:03+03:0019. marras 2018|Havaintovihko|