Kyhmyjoutsen reviiritaistelua. Kuva: Esa Mälkönen

Kyhmyjoutsenten reviiritaistelua. Kuva: Esa Mälkönen

Sunnuntain sää suosi jo perinteeksi muodostunutta Suomenojan Luonnon Lintuharrastuspäivää. Ennätysyleisön edessä myös kyhmyjoutsenet intoutuivat parhaaseen reviiritaisteluvireeseen ja nähtävissä oli näyttäviä takaa-ajotilanteita ja yhteenottoja.

Parhaimmillaan taistoihin osallistui kuusi kyhmyjoutsenta. Todennäköisesti eteläaltaalle kuitenkin lopulta jää vain yksi voittoisa pari ja ehkä itäaltaalle toinen. Viime vuonna laulujoutsenpari hätyytteli pitkään kyhmyjoutsenia, mutta nyt laulujoutsenet ovat kevään alkuinnon jälkeen vain vähän oleskelleet altailla.

Lintuharrastuspäivän järjestettyihin havainnointikierroksiin osallistui päivän aikana 130 henkeä, kokonaisosallistujamäärä oli yli kaksinkertainen, ja mm. letut, makkarat ja kahvi kävivät ennätysmäisesti kauppansa.

Suomenojan Luonto pystytti torstaina uuden laajentuneen näyttelyn. Altaan ympäri kiertävän kävelytien varrella on kuudessa näyttelytelineessä kaikkiaan 51 altailla ja sen ympäristössä otettua luontokuvaa. Näyttely on esillä koko kesän.

Lauantaina 5.5 pidettiin Birdlifen järjestämä Tornien taisto, jossa kisasi yli 300 lintutornia ympäri Suomen. Suomenojan etelätornista havaittiin tällä kertaa kahdeksan tunnin aikana (klo 5-13) 56 eri lintulajia, yksi enemmän kuin edellisvuonna, jolloin havainnointipaikkana oli itätorni. Reilun puolen sadan luvuilla ei kuitenkaan tornien välillä nousta korkealle, sillä muuttoreittien varrella olevat parhaat tornit pääsevät yli 100 lajiin.  Mutta vain ani harvassa paikassa havaittiin Suomenojan erikoisuus liejukana, sillä koko maan populaatiosta jopa viidennes pesii Suomenojalla.

Viikon varsinainen harvinaisuus oli parina päivänä, myös tornien taistopäivänä, altaalla nähty pikku-uikku. Viikolla näkyi myös pikkulokkeja. Kevään edistymisestä kertoo hyönteissyöjien saapuminen, haarapääskyjä hakee ruokaa veden yltä, ja altaiden reunamilla voi nähdä ja kuulla jo ensimmäiset satakielet, kertut, kirjosiepot ja pajulinnut.

Jukka Ranta kertoi, että viime vuonna hän kiinnitti huomiota erikoiseen ruusupensaaseen täyttömaa-alueella, pikkuisen nokkoskukkulasta altaalle päin kävelytien oikealla puolella. ”Arvuuttelin pitkin kesää, mikä ruusulaji mahtoi olla kyseessä. Syksy sen sitten paljasti: ruusuun tuli piikkiset kiulukat. Näin ollen oli kaksi mahdollisuutta: iharuusu tai okaruusu. Kumpikin on Suomen esiintyviä luonnonruusuja. Okaruusu tosin kasvaa harvinaisena vain Ahvenanmaalla ja Saaristomerellä. Erikoista oli, että kiulukat pysyivät kovina maaliskuulle saakka, mikä viittaisi okaruusuun. Suomenojan historian muistaen ei olisi mahdotonta, että okaruusu olisi kulkeutunut Suomenojalle joidenkin säätyläistalojen puutarhasta maansiirron avustuksella. Iharuusu/okaruusu on keväällä mielenkiintoisen oloinen. Poistetulla täyttömäellä kasvoi viime vuonna pari selvää iharuusupensasta.”

(Viikkoraportin toimitti Esa Mälkönen)