Monisatapäinen kottaraisparvi. Kuva: Esa Mälkönen

Monisatapäinen kottaraisparvi. Kuva: Esa Mälkönen

Keskikesällä lintualtaan ruovikossa yöpyvät kottaraiset. Suomenojalla on saattanut piipahtaa jopa viisisatapäinen parvi. Pesäpaikansa lähellä kottaraisten poikueet viipyvät vain muutaman päivän, minkä jälkeen ne lähtevät emojen opastuksella tutustumaan lähiseutujen laitumien, peltojen ja rantaniittyjen ruokamaihin. Samalla ne kerääntyvät suuriksi parviksi.

Lintualtaalla liikkuu vielä vesilintujen poikueita: sorsia, noki- ja liejukanoja. Lentokykyisiä naurulokin poikasiakin näkyy, mutta osa on jo lähtenyt emojen mukaan merelle ja muualle. Allas on hiljenemässä.

Joitakin vieraita on kuitenkin voitu havaita. Esa Mälkönen kertoo:

”Haapana on näyttäynyt Suomenojan lintualtaalla muutaman kerran. Vielä 1980- ja 1990-luvuilla se oli säännöllinen pesijä. Yleensä laskettiin 3–5 pesivää paria, mutta reiluun kymmeneen vuoteen haapana ei tiettävästi ole enää pesinyt lintualtaalla. Veden puhdistuessa laji saattaa palata Suomenojan vakituiseen pesimälinnustoon.

Altaan vesi oli matalalla, mikä houkutti lieterannoille liroja. Osa liroista on jo muuttamassa takaisin etelän maille.”

Jukka Ranta puolestaan kertoo mielenkiintoisesti Suomenojan rikkaasta kasvien maailmasta:

”Virmajuuri, kansanomaisesti kutsuttuna valriana, kasvaa Suomenojalla altaan reunoilla, puron varrella ja tulvaniityllä. Sitä voi nopealla vilkaisulla luulla sarjakukkaiseksi eli koiranputken sukulaiseksi. Se on kuitenkin kuusamakasvi ja yksittäisen kukan muoto on kuusaman kellomainen.

Virmaajuurella on voimakas äitelä tuoksu, joka saattaa aiheuttaa pahoinvointia. Virmajuuri tekee kissat ”humaltuneeksi”, sekopäisiksi. Siitä on tehty lääkettä, joista tunnetuin lienee kasvin tieteellistä nimeä kantava Valeriana, sydänlääke. Siitä on tehty myös vatsalääkettä ja muinoin myös epilepsialääkettä (sana ’virma’ viittaa kaatumatautiin). Helpoin tapa testata sen tuoksua on puronmutkan kohdalla.

Kun puhutaan kurjenpolvesta, tarkoitetaan yleensä metsäkurjenpolvea. Suomenojalla kasvaa myös kyläkurjenpolvea, erityisesti metsiköiden reunoilla ja puron varrella. Alkuaan kyläkurjenpolvi on ollut puutarhakasvi, mutta levinnyt sittemmin myös luontoon. Kyläkurjenpolven kukka on isompi kuin metsäkurjenpolven, se on useimmiten valkoinen ja siinä saattaa olla sinisiä raitoja. Tosin kukka voi olla joskus myös violetti. Kyläkurjenpolvi kukkii 3–4 viikkoa metsäkurjenpolvea myöhemmin.”

Torstain hellepäivänä (28.6.) lenteli täyttömaalla, ruokintapaikan metsikön reunassa runsaasti angervohopeatäpliä. Myös jokunen lauhahiipijä oli paikalla.

Pienikokoinen lauhahiipijä kuuluu paksupääperhosiin ja on hyvin yleinen Etelä- ja Keski-Suomessa. Vuoden 2013 valtakunnallisessa päiväperhosseurannassa lauhahiipijä oli Suomen viidenneksi yleisin päiväperhoslaji.

Toinen hyvin yleinen perhoslaji on heinäperhosten alaheimoon kuuluva tesmaperhonen. Se aloitti lentonsa juhannuksen tienoilla. Tesmaperhonen on siinä suhteessa erikoinen päiväperhonen, että se lentelee myös pilvisellä säällä ja jopa tihkusateessa, kunhan ilma on riittävän lämmin.

Viikkoraportin toimitti Helmut Diekmann