Vallastalojen perintö

Illakko

Kuten on ollut lajikuvauksissa esillä, liittyvät rohtoraunioyrtti ja etelänruttojuuri kiinetästi säätyläistalojen historiaan. Suomeojalle ne ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä tulleet kuroma-autoilla – eli Espoon rakentamisen tieltä siirretyn maan myötä.

Vaikka nämä kaksi ovat ehkä näkyvimmät säätyläiset alueella, on säätyläisiä muitakin.

Illakko (Hesperis matronalis) eli ”illan aviovaimo” kuuluu näihin ja kasvaa varsin laajasti täyttöalueen eteläpäässä. Se on luokiteltu maatiaskaviksi eli perinnekasviksi. Kuitenkin se kulkeutunut tai tuotu Suomeen 1600-luvulla ja siten se liittyy alkuaan säätyläistalojen historiaan. Hauskaa nimi jountuu siitä, että illakon kukat avautuvat iltaisin ja levittävät voimakasta tuoksua. Siksi illakko on yöperhosten suosikkeja.

Japanintatar

Uudenpaa karkulaista edustaa japanintatar (Fallopia japonica). Japanintatar kasvaa jopa kaksi metriä korkeaksi. Se leviää voimakkaasti juuristonsa avulla. Japanintatarin varret ovat punaiset – nuorena punatäpläiset, lehdet suuret, ohuet, ehytlaitaiset ja pyöreähköt. Se kukkii loppukesästä suurin kukinnoin. Varret nousevat maasta asti joka kesä ja edellisen kesän varret jäävät punaisiksi talventörröttäjiksi. Suomeojalla on iso japanintatarin pensaikko ja se muistuttaa enemmän pajuryteikköä kuin kotoista suolaheinää, mikä tatarkasveista ensimmäisenä yleensä tulee mieleen. Japanintatar on luokiteltu sadan haitallisimma vieraslajin joukkoon (sisältää myös eläimet). Ja jotta tilanne olisi täydellinen, ei jättipalsamikaan puutu täyttöalueelta. Kasvusto on laaja.

 

Lienee miltein turha mainita, että myös lupiinilla on merkittävä asema rudimenttialueella.