Finnoonpuron matkassa viikolla 24

Olen (JR) pitkään suuunnitellut kulkevani Finnoonpuron matkassa kahta sen päähaaraa pitkin yläjouksuilta Puolarmaarin vieressä olevalle niittyalueelle saakka – olkoon tässä Puolarmaarin niitty. Pitkään olen miettynyt, mikä olisi hyvä aika vuodesta toteuttaa hanke vai tehdäkö useammin. Tällä viikolla päätin ryhtyä tuumasta toimeen.

Finnoonpurosta on aiemmin kirjoitettu uutisissamme (6.10) Virtavesien hoitoyhdistyksen (Virho:n) talkoiden artikkelissa ja sen yhteyteen linkitetyssä Aki Janatuisen kirjoituksessa. Myös havaintovihkon viikkoraportissa 7/12 (19.2.2012) oli talvisesta Finnoonpurosta pikkaisen juttua.

Mutta nyt sitten laitetaan vaikutelmia omakohtaisesti koettuna ja kuvien kera. Tiistaina kuljin Sunanniitystä Puolarmaariin ja torstaina Latokaskesta Puolarmaariin puron kahta suurinta latvahaaraa seuraten.

Pidempi haara alkaa Ymmerstan alueelta, Turun moottoritien pohjoispuolelta. Matkaa alkulähteelle Suomenojalta on linnuntietä noin 7.3 km ja puro taivaltaa kokonaisuudessaan runsaat 8 km ennen mereen laskemistaan. Sunanniitylle tultaessa on matkaa kertynyt runsaan kilometrin verran ja puro näyttää jo purolta. Sunantien alituksen jälkeen saavutaan ”Sunan Rivieralle” eli viime syksynä Virhon kunnostamalle alueelle. Paikka on nyt todella upea ja näyttävä. Ja Sunan rantabulevardi on vehmas: kurjenmiekkoja, lupiineja, sarjakukkaisia, kurjenpolvea, heinäkasveja.

Sunan jälkeen avautuu Söderskogin pellot, perinnemaisema. Puro ohittaa torppariajan torpan ja saa lisävoimaa useasta pikkupurosta. Näistä tärkein lienee Mössenskärr:iltä (Vehkalammelta) tuleva haara. Purolta Mössenskärr:lle on matkaa vajaa kilometri. Mössenskärr on suolampi. Korkeutta säädellään padolla ja aluetta hoidetaan perinnemaisemana. Lammmella pesii mm. mustakurkku-uikku ja se on hyvä perhos- ja sudenkorentopaikka. Itse peltoalue on monipuolinen kasvistoltaan. Mikäli suunnitteilla oleva Espoonväylä toteutuu, se halkoo ikävästi tämän perinnemaiseman – ja herää kysymys: mikä on puron kohtalo.

Söderskogin peltojen jälkeen puro jatkaa taivaltaan Malminmetsän lehtolaaksossa. Paikoin tunnelma on aarniometsämäinen. Laakso on vehmas: monipuolisesti puustoa, runsaasti puna-ailakkia, kurjenpolvea, ojakellukkaa, mesiangervoa. Metsälaakson jälkeen puro sivuaa Malminmäen asutusaluetta ja pian sen jälkeen kohtaa Latokasken alueelta tulevan toisen haaran jatkaakseen matkaa Puolarmaarin niitylle.

Latokasken haara saa alkunsa Latokasken mäiltä ja Latokasken läntisen reunan vanhoilta Suoalueilta. Matkaa linnuntietä Suomenojalle on noin 6.5 km ja purouomaa pitkin runsaat 7km. Latokasken niitty Latokasken ja Nöykkiön välissä on pikkupurojen kohtaamispaikka.

Niityn jälkeen Kukkumäen läpi kulkiessaan puro on jo kunnon puro. Uoma on 2-3 m syvä ja runsaiden sateiden ja kevättulvan aikana puro on vuolas ja ääriään myöden täynnä. Pariin otteeseen 2000-luvulla puro on noussut pihoille ja tehnyt Latokasken niitystä järven. Eipä ihme, sillä ennen latva-alueiden asfaltointia purossa oli mahdollista uida ja kalastaa Kukkmäen kohdalla. Melko pian Finnoontien alituksen jälkeen tapahtuu Sunan haaran kohtaaminen. Silmämääräiseti molemmat ovat yhtä isoja sekä leveydeltään että vesimäärältään. Ja yhteinen matka jatkuu Puolarmaarin niityn kautta merelle.

Myös Latokasken haaran uoma-alue on vehmas. Osamankäämiä, kurjenmiekkaa, saroja, lupiinia – ja viime vuosina jättipalsamia kiusaksi asti. Myös Espanjan siruetanoita on ollut runsaasti. Kukkumäen alueella on talkoovoimin torjuttu sekä siruetanoita että jättipalsamia. Kun molempien haarojen varrella on monipuolinen kasvisto, niin myös perhoskanta, kuten odottaa saattaa, on runsas.

Puolarmaarin niityllä Finnoonpuro saa lisävoimaa parilta pienmmältä purolta. Näistä mielenkiintoisin lienee Puolarmaarin ryhmäpuutarhan läpi virtaava puro. Sitä on kunnostettu ja sen varrelle tehty lampimaisia suvantoja. Mutta paltaan siihen toisessa jutussa.

– Jukka

2018-12-11T19:26:40+00:0016. kesä 2013|Havaintovihko|