Tervapääsky toi kesänäänen - Kuva: Esa Mälkönen

Tervapääsky toi kesän äänen – Kuva: Esa Mälkönen

Keväällä oli juttua naurulokkien hermostuneesta käyttäytymisestä. Epäilimme monia syitä, kuten voimapylväässä päivystävää kanahaukkaa, säätä ja minkkiä. Kanahaukka häipyi ja lokit rauhoittuivat. Minkkiepäilys ei ilmeisesti ollut turha. Gallerian ensimmäisellä rivillä on Eki Rajamäen kuvasarja, jossa punasotkan perheidyllin rikkoo minkki tappaen emon ja vieden sen mukanaan. Kaupunki on joskus menneinä vuosina luokuttanut minkkejä ja niinpä tilanteesta on informoitu kaupunkia ja kaupungille lajilaskentaa tekevää asiantuntijaa. Kiitos Ekille informoinnista ja kuvasarjasta. Kun tiedän (JR), mitä tapahtuu, päivitän tilanteen.

Uuden elämän syntyä symbolisoi tällä kertaa esiin tulleet naurulokin poikaset ja liito-oravan poikanen. Tämän onnistui kuvaamaan Kati Riuttala – kiitokset Katille kuvasta ja informoinnista.

Pääskyset kirmaavat altaan yläpuolella. Tervapääskyn kirskunta toi mukanaan kesän äänisymbolin. Luhtakerttunen rikastutti hienolla laulullaan äänimaailmaa. Hyvä asia on, että rantasipi pesii nyt Finnoonpuron rannalla. Aiemminhan se oli Djupsundsbäckenin varrella. Oli pieni huoli, että häviäsi Djupsundbäckenin uoman kunnostuksen myötä. Satunnaisia vierailijoita ja läpimuuttajia edustavat vesipääsky, taivaanvuohi ja nuolihaukka.

Palataan vielä tilastojen ja reaalimailman eroihin kevään koleudesta. Kasvimaailman ohella pölyttäjien ja muiden hyönteisten puuttuminen on kertonut normaalia koleammasta säästä. Kuluvalla viikolla kukkakärpäsiä ilmaantui kukkiviin pihlajiin, kimalaisia raunioyrtteihin ja sylkikuoriaisia metsiköiden välisille niityille. Perhosia näkyy edelleen suhteellisen harvakseen. Erikoìsta on, että yhtään tytönkorentoa ei ole osunut silmiin. Vuosi sitten niitä lenteli runsaasti jo toukokuun viimeisellä viikolla.