Isolepinkäinen vartioi aitiopaikallaan. Kuva: Timo Leppäharju

Isolepinkäinen vartioi aitiopaikallaan. Kuva: Timo Leppäharju

Viikko 13 oli edelleen kovin talvinen. Selkeän sään vallitessa pakkanen kiristyi öisin, mutta maaliskuun  lopun aurinko jaksoi jo sen verran lämmittää, että elohopea kipusi päivällä niukasti plussan puolelle. Lintuallas ja sen läheisyydessä olevat purot ovat edelleen paksun jääkerroksen peittämiä. Jää kantaa eläinten ja ihmisten jälkiä sekä puiden sinisiä varjoja.

Kyhmyjoutsenpari teki tiedustelulennon Nuottalahden ympäri, mutta lähti pois, kun sulaa vettä ei löytynyt. Isolepinkäinen viihtyi edelleen Suomenojan maisemissa. Se istuu mielellään  korkealla puun latvoissa, mistä se näkee kauas. Normaalisti isolepinkäinen pyydystää pääosin lentäviä hyönteisiä, mutta niitä ei Suomenojalla vielä näy. Talvikuukausina isolepinkäinen saalistaa myös pieniä lintuja, erityisesti sini- ja talitiaisia. Isolepinkäinen on tunnettu siitä, että se säilöö ylimääräistä ruokaa pistämällä saaliseläimiä kasvien piikkeihin ja puiden oksanhaaroihin.

Vaikka talviset olosuhteet edelleen jatkuvat, joitakin kevään merkkejä on kuitenkin jo nähtävissä. Tiaiset tarkastelevat ahkerasti tulevia pesäpönttöjä, ja tällä viikolla nähtiin Suomenojalla kevään ensimmäisen räkättirastas. Se lepäili koivussa ja haukotteli. Kenties matkaväsymys painoi sitä.

Suomenojan nisäkkäistä nähtiin menneellä viikolla vielä talviturkissa ollut kärppä sekä liito-orava, joka todennäköisesti vaihtaa yöpymispaikkaa, sillä joka ilta se ei näy samalla kololla.

(Viikkoraportin toimitti Helmut Diekmann)