Aamukaste - Kuva Tommi Heinonen

Aamukaste – Kuva Tommi Heinonen

Kun aamulla aikaisin kulkee Suomenojan heinikossa, kengät ja housunlahkeet taatusti kastuvat. Aamukaste puree.

Altailla voi nähdä muutaman kymmenen sorsalintua. Taveja pesii altailla normaalisti pari kolme paria, mutta nyt niiden osuus lintukannasta on huomattavasti kesää suurempi. Suomenoja tuntuu sopivan niille hyvin muuttomatkojen välitankkaukseen.

Vedenpinta itse altailla on edelleen 20-30 senttiä normaalisyksyä matalammalla. Se muodostaa melkoisen vastakohdan sille, että meri taasen on viime päivät ollut korkealla, ja vesi on muodostanut tulvivat niityt puron varteen.

Kun vähitellen yöpakkaset ehdyttävät vielä jäljellä olevaa hyönteisravintoa, on aika laittaa lintulaudat toimintaan. Suomenojan Luonto pystyttää perinteiseen paikkaan, luoteisnurkan metsikköön, ruokinnan todennäköisesti keskiviikkoiltana 17.10. Samalla puretaan altaiden näyttelyt. Uusi entistä isompi näyttely avataan taas ensi keväänä, näillä näkymin huhtikuun lopulla.

Jukka Ranta kertoo kasvihuomioistaan:
”Luonnollisista syistä Suomenojalla on tapana katsella taivaalle tai lintualtaalle. Harvalla tulee mieleen tuijottaa varpaisiinsa. Kuitenkin maan tasalta on mahdollisuus löytää pikkuruisia kukkakasveja, jotka kuuluvat millimetrisarjalaisiin. Vielä näin syksyisin, talven kynnyksellä voi löytää joitakin.

Jatketaan aluksi palsamipohdintaa. Suomenojalla kasvaa neljä palsamia. Näistä lehtopalsami, osassa maatamme rauhoitettu, on ainoa Suomen luontoon kuuluvaksi luokiteltu. Se aloittaa kukinnan juhannuksen jälkeen. Keltaisia kukkia voi nähdä mm. puronmutkassa.

Rikkapalsami, josta kuva, on pienin palsameista. Kukka on pikkurillin kynttä pienempi, mutta tyypillisen palsamin muotoinen. Kasvi itsessään on noin polvenkorkuinen, tiheänä kasvava. Se on luokiteltu haitalliseksi vieraslajiksi. Kotoisin se on Aasiasta, ja juttu kertoo sen karanneen Helsingin Yliopiston kasvitieteellisestä puutarhasta. Se oli aluksi pääkaupunkiseudun erikoisuus, nyttemmin laajemmin maamme eteläosaan levinnyt. Suomenojalla sitä on laajoina kasvustoina ojien ja purojen varsilla varjoisissa paikoissa.

Lännenpalsami on myös haitallinen vieraslaji, harvinaisin palsameista maassamme. Se muistuttaa lehtopalsamia, mutta keltainen kukka on punapilkkuisempi, kasvi hennompi eikä niin tuuhealehtinen. Suomenojalla se havaittiin (Esa Lammi) ensimmäisen kerran viisi-kuusi vuotta sitten. Se on pikkuhiljaa levittäytynyt pitkin Djupsundsbäckeniä ja sitä voi nähdä nykyisin myös puhdistamon edessä. Se tuli Kanadasta sodanjälkeisen vilja-avun myötä Lohjanjärven rannalle. Suomenoja lienee sen seitsemäs kasvupaikka maassamme. Aikaisempien vuosien viikkoraporteissa siitä on myös kuvia.

Neljäs on sitten se pahin eli jättipalsami.

Peltolemmikki on pieni, kukka parin millin kokoinen, vielä lokakuussakin kukkiva lemmikki. Tarkkaavainen voi löytää sitä ruderaatilta. Samaten pihatähtimö kuuluu millisarjalaisiin. Sitäkin voi nähdä ruderaatin niittyalueiden reunalla. Peltohanhikki kukkii vielä runsaana. Kukka on pieni, vaikka itse kasvi saattaa olla yli puolimetriä korkea. Tämän vuoden erikoisuus on (vielä tai uudelleen) lokakuussa kukkiva mansikka. Myös raakileita oli kukkien ohella. ”

Myös kurtturuusu voi innostua syksyllä yksittäisesti kukkimaan, nyt löytyi yksi valkoinen ja yksi punainen kukka.
Tämän viikkoraportin laati Esa Mälkönen. Seuraava viikkoraportti julkaistaan 22.10.2018